Trump http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/154697/all Sat, 03 Nov 2018 23:07:40 +0200 fi Maahantulijoiden karavaani republikaanien vaaliteemana http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263622-maahantulijoiden-karavaani-republikaanien-vaaliteemana <p><strong>Kuinka Trumpin ruokkimat salaliittoteoriat maahantulijoiden karavaanista risteävät tappavan vihan kanssa</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>New York Times 30.10.2018 (paperilehti)</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://www.nytimes.com/by/jeremy-w-peters">Jeremy W. Peters</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>MURPHYSBORO, Illinois. Alicia Hootenin mielestä maalla paljon ongelmia. &quot;Niin monia; niin monia&quot;, hän sanoi varovasti, ennen kuin päätyi nostamaan yhden muiden yläpuolelle välivaaleissa. &quot;Minusta tuntuu, että taistelemme vapaudestamme, kun kyse on rajoistamme.&quot;<br />&nbsp;</p> <p>Hän puhui odottaessaan presidentti Trumpin kampanjatilaisuutta lauantaina, muutamia tunteja Pittsburghin tappavien ampumisten jälkeen. Rouva Hooten, graafinen suunnittelija läheltä Spartaa Illinois&#39;sta, kertoi olevansa erityisen huolestunut maahanmuuttajien karavaanista Etelä-Meksikossa, jota hän sanoi &quot;juoneksi, jolla tuhotaan Amerikka ja pannaan meidät polvillemme&quot;.<br />&nbsp;</p> <p>&quot;En tule hyväksymään sitä &ndash; se ei tule menemään ilman taistelua&quot;, hän vaati.<br />&nbsp;</p> <p>Viimeisten kahden viikon ajan Trump ja hänen konservatiiviset liittolaiset ovat toimineet pitkälti tandemissa sosiaalisessa mediassa ja muualla voidakseen syytää häikäilemättömiä, konspiratiivisia varoituksia siirtolaiskaravaanista, joka on tulosssa yli 2000 mailin päässä rajan takana. Trump liittolaisineen on suurelta osin onnistunut saamaan liikkeelle republikaaniäänestäjiä, kuten Alicia Hootenin, ajattelemaan, että nämä ulkomaalaiset ovat uhka maan turvallisuudelle, vakaudelle ja identiteetille.<br />&nbsp;</p> <p>Trump kuvasi maanantaina 29.10. karavaania &rdquo;tunkeutumisena maahamme&rdquo;, ja hänen hallintonsa <a href="https://www.nytimes.com/2018/10/29/us/politics/border-security-troops-trump.html?login=smartlock&amp;auth=login-smartlock&amp;module=inline">ilmoitti aikovansa</a> aikovansa viedä tämän viikon loppuun mennessä vähintään 5 200 aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta etelärajalle, mikä on sen suurin voimannäyttö maahanmuuttajia vastaan.<br />&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Monet Jengin Jäsenet ja eräät erittäin pahat ihmiset ovat sekoittuneet Karavaaniin, joka on tulossa eteläiselle rajallemme. Olkaa hyvät ja palatkaa takaisin, ette saa tulla Yhdysvaltoihin, ellette mene laillisen menettelyn kautta. Tämä on tunkeutumista meidän Maahamme ja sotajoukkomme odottavat teitä!<br />&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;- Donald J. Trump (@realDonaldTrump) 29.10.2018<br />&nbsp;</p> <p><strong>Georg Soros syytettynä</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Mutta kun maa käsittelee rajojensa sisäpuolella sattuneiden kahden ajankohtaisen kriisin aiheuttamaa kumulatiivista traumaa &ndash; ensin presidentin poliittisille vastustajille lähetettyjen <a href="https://www.nytimes.com/2018/10/26/nyregion/who-received-pipe-bombs-explosives.html?action=click&amp;module=inline&amp;pgtype=Article&amp;region=Footer">putkipommien ryöppyä</a> ja sitten synagoogassa tehtyä 11 ihmisen joukkomurhaa, jonka <a href="https://www.nytimes.com/2018/10/28/us/pittsburgh-synagogue-shooting.html?action=click&amp;module=inline&amp;pgtype=Homepage">tekijämies</a> syyti ympärilleen antisemitististä myrkkyä ja nimitti maahanmuuttajia &ldquo;<a href="https://www.nytimes.com/2018/10/27/us/robert-bowers-pittsburgh-synagogue-shooter.html?module=inline">maahanhyökkääjiksi</a>&rdquo; &ndash; on olemassa selvä vihan ja harhakuvitelman päällekkäisyys, joka ajoi tähän tappavaan käyttäytymiseen ja vainoharhaisuuteen sekä karavaania ympäröivän väärän informaation levitykseen.<br />&nbsp;</p> <p>Perusteettomissa väitteissä, joiden mukaan George Soros rahoittaa maahanmuuttajia, kun he vaeltavat pohjoiseen, on voimakas antisemiittinen lemahdus. Ne ovat olleet yksi johdonmukaisimmista teemoista, joilla oikeisto on luonnehtinut karavaania. Ja heidän vakuutteluvoimansa oli selvä viikonloppuna Murphysborossa presidentin kampanjatilaisuudessa tehdyissä haastatteluissa, jossa useat ihmiset kuvasivat Sorosia, liberaalia miljardöörifilantrooppia, karavaanin aivoiksi ja väittivät, että &quot;olen varma, että hän on sen takana,&quot; &quot;se näyttää lavastetulta näytelmältä&quot; ja &quot;kaikille näille ihmisille maksetaan siitä palkkaa&quot;.<br />&nbsp;</p> <p>Trump twiittasi 18.10. <a href="https://twitter.com/realdonaldtrump/status/1053013864244219904" target="_blank">videon</a>, jossa jonkun Sorosiin kytkeytyvän henkilön väitettiin antavan rahaa maahanmuuttajille &ndash; yksi republikaanijohtajien ja ehdokkaiden tänä syksynä tekemistä houkuttimista ja hyökkäyksistä George Sorosin kimppuun. Sitten 22.10. Sorosin talosta löydettiin putkipommi, ja poliisi on syyttänyt Trumpin tukijaa Cesar Sayocia pommien lähettämisestä Sorosille ja muille demokraateille, joita presidentti alituiseen arvostelee.<br />&nbsp;</p> <p>Robert Bowers, joka pidätettiin Pittsburghin synagogaan tekemässään hyökkäyksessä, oli myös lähettänyt verkkoon salaliittoteorioita maahanmuuttajien karavaanista &ndash; kiivaiden antisemiittisten häväistyskirjoitusten lisäksi.<br />&nbsp;</p> <p>Trump ja republikaanivirkamiehet eivät ole osoittaneet merkkejä siitä, että he olisivat lopettamassa toimintatapansa karavaanipelkojen kasvattamiseen vaalikampanjakauden viimeisinä päivinä. Vain muutama tunti lauantaisten synagoogamurhien jälkeen Trump viittasi jälleen välivaaleihin &quot;karavaanivaaleina&quot;, kuten hän on tehnyt muissakin poliittisissa kampanjatilaisuuksissa äskettäin.<br />&nbsp;</p> <p><strong>Karavaanin retorinen taikavoima</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>&quot;Syy siihen, miksi karavaani on saanut niin paljon vastakaikua oikeistossa, on se, että se on todellinen fyysinen esitys siitä, mitä republikaanit eivät halua tapahtuvan rajalla&quot;, sanoi Trumpin presidentinvaalikampanjan ja Valkoisen talon entinen avustaja Andy Surabian. &quot;En voi kuvitella selvempää kuvaa, minkä voisi maalata kuvaamaan tätä asiaa Trumpin äänestäjille.&quot;<br />&nbsp;</p> <p>Konservatiiviset kommentaattorit ja poliitikot ovat johtaneet yhteistä ponnistusta tehdä karavaanista iso numero. He ovat käyttäneet sellaista tummasävyistä kieltä, joka on yleensä varattu todellisia katastrofeja kuten syyskuun 11. päivän iskuja varten. He ovat sanoneet sitä &rdquo;maahanhyökkäykseksi&rdquo;, &ldquo;<a href="https://omny.fm/shows/savage-nation-with-michael-savage/the-savage-nation-10-22-18" target="_blank">kansalliseksi hätätilaksi</a>&rdquo;, &ldquo;<a href="https://www.breitbart.com/politics/2018/10/25/marsha-blackburn-will-stop-illegal-immigration-bredesen-wants-illegal-aliens-campaign-him/" target="_blank">laittomaksi vieraaksi roskaväeksi</a>&rdquo;, &quot;hyökkäykseksi Amerikan kimppuun&quot;, ja kriisiksi, jonka vaikutukset ovat &quot;kriittisiä sivilisaatiomme tulevaisuudelle&quot;.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Nämä protestoinnit, jotka ovat sisältäneet perusteettomia väitteitä karavaanin alkuperistä ja villisti vaihtelevia arvioita sen koosta, osoittavat selkeää toimintamallia. Ne alkavat usein oikeistolaisista kommentaattoreista, salaliittoteoreetikoista ja aktivistiryhmistä, joilla on isoja seuraamuksia; sitten heidän keskustelunsa leviää laajemmalle Fox Newsin, Breitbart Newsin ja muiden konservatiivisten äänestäjien suosimien turvasatamien kautta; ja lopulta itse Trump twiittaa tai huomauttaa niistä toimimalla vahvistimena ja paikkansapitävyyden takeena.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Erillään kotimaisen terrorismin uhista on vaaleja edeltäneinä viikkoina poreillut monia uhkia, ulkomaisia ja kotimaisia, kuten Washington Postin kolumnistin tappo Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa, mutta mikään niistä ei ole saanut niin paljoa presidentin ja hänen liittolaistensa huomiota kuin maahanmuuttajien karavaani.<br />&nbsp;</p> <p>Jopa amerikkalaisten maanmiesten joukkomurhasta puuttuu se erikoinen voima, joka on laittomalla maahanmuutolla, jolloin se toimii joillekin Trumpin hartaille kannattajille galvanoivana tekijänä. Eikä mikään maahanmuuttokysymys ole yhtä eloisasti vangitsevaa kuin karavaani &ndash; kuvissa ja videonpätkissä, joita sosiaalisessa mediassa toistetaan ja jaetaan laajalti, <a href="https://www.nytimes.com/2018/10/24/world/americas/migrant-caravan-fake-images-news.html?module=inline">jotkin niistä harhaanjohtavia tai todistamattomia</a>, ja jotka näyttävät tuhansien latinojen olevan matkalla Yhdysvaltoja kohti. Presidentti on itse jakanut joitakin näistä väärennetyistä kuvista.<br />&nbsp;</p> <p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Voitteko uskoa tätä, ja mitä demokraatit antavat tehdä Maallemme? pic.twitter.com/4aDpASkjIU<br />&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;- Donald J. Trump (@realDonaldTrump) 18. lokakuuta 2018<br />&nbsp;</p> <p>Tuo kuvasto on myös tehnyt karavaanin kypsäksi sellaisten konservatiivien käyttöön, jotka ovat puhuneet hyperbolisin, joskus pelottavin termein. Viikonloppuna Breitbart News lähetti <a href="https://www.breitbart.com/politics/2018/10/26/medical-expert-migrant-caravan-could-pose-public-health-threat/" target="_blank">tarinan</a> maahanmuuttajista, joilla voi olla &quot;sairauksia, jotka voivat uhata kansanterveyttä.&quot;<br />&nbsp;</p> <p>Presidentin suosittu aamu-uutisohjelma Fox &amp; Friends lähetti sunnuntaina sellaisen miehen <a href="https://twitter.com/foxandfriends/status/1056599355849928704" target="_blank">haastattelun</a>, joka sanoi tulkin avustuksella yrittäneensä päästä Yhdysvaltoihin, niin että hän voisi hakea armahdusta murhayrityksestä saamastaan tuomiosta.<br />&nbsp;</p> <p>Newt Gingrich, entinen edustajahuoneen puhemies ja Trumpin luottomies, arveli Fox Newsin haastattelussa: &quot;Jos olisit terroristi ja haluaisit päästä Yhdysvaltoihin, ja näkisit 10.000 ihmisen yrittävän päästä Yhdysvaltoihin, kuinka epätodennäköistä on, että päättäisit liittyä heihin?&quot;<br />&nbsp;</p> <p>(Karavaanin koko on vaihdellut viimeisten kahden viikon aikana, mutta on nyt tuhansissa.)<br />&nbsp;</p> <p>Konservatiivinen radioisäntä Michael Savage arvioi karavaanin kooksi 14.000 ihmistä ohjelmassaan viime viikolla, kun hän ennusti, että sen mahdollinen saapuminen merkitsisi &quot;Amerikan loppua sellaisena kuin tunnemme sen.&quot;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Trumpin menestysstrategia</strong><br />&nbsp;</p> <p>Trump uskoo, että keskittyminen laittomaan maahanmuuttoon on hänelle menestysstrategia, ja hänen neuvonantajansa ovat alkaneet jakaa tätä näkemystä. Sitä tukevat kyselyaineistot osoittavat, että asia on edelleen huipputärkeä republikaanien perusäänestäjien keskuudessa. He käyttävät karavaania nostattaakseen laajempaa pelkoa myös siitä, mitä he kuvaavat rikkonaisena, sallivana maahanmuuttojärjestelmänä, joka heikentää maata kulttuurisesti, taloudellisesti ja jopa fyysisesti.<br />&nbsp;</p> <p>Republikaaniviranomaiset ovat tietoisia asian korostamisen poliittisesta kääntöpuolesta, joka saa esikaupunkien naiset ja korkeakoulutetut valkoiset äänestäjät helposti kyllästymään aiheeseen, mutta he ovat laskeneet, että rikosten ja terrorismin pelko voi neutralisoida tämän haitan. Ja he uskovat, että demokraatit ovat yliarvioineet mahdollisuutensa maahanmuutossa, koska jotkut heidän merkittävimmistä johtajistaan ovat vaatineet luopumista ICE:sta (Immigration and Customs Enforcement, maahanmuutto- ja tullitoimenpiteistä), karkotuksista vastaavasta virastosta.<br />&nbsp;</p> <p>Siksi Trump &ndash; ja monet republikaaniehdokkaat, jotka ovat seuranneet hänen johtoaan &ndash; ovat ilmoittaneet tukensa ICE:lle ja tähdentäneet MS-13:a, raakaa kansainvälistä jengiä, jonka juuret ovat El Salvadorissa, sekä ns. pyhiä kaupunkeja, jotka rajoittavat heidän yhteistyötään liittovaltion maahanmuuttoviranomaisten kanssa.<br />&nbsp;</p> <p>Trumpin kampanjatilaisuudessa haastatelluista kahdestatoista ihmisestä lähes kaikki puhuivat yksityiskohtaisesti maahanmuuttohuolestaan. Trumpin kannattaja, joka oli lauantain tilaisuudessa, syytti George Sorosia, Hillary Clintonia ja entistä presidenttiä Barack Obamaa karavaanista.<br />&nbsp;</p> <p>&quot;Luulen, että he kaikki ovat mukana tässä&quot;, hän sanoi. &quot;Minusta se tuntuu maanpetokselta.&quot;<br />&nbsp;</p> <p>Toinen kampanjatilaisuudessa ollut henkilö, Jeff Hutson Columbuksen kaupungista Kentuckysta, nimitti karavaania &quot;savuverhoksi&quot; &ndash; se ei eroa paljon muista suurista uutisista, joiden hän arveli tarkoitetun kääntämään amerikkalaisten huomion pois. &quot;Mielestäni meillä on paljon sitä meneillään,&quot; hän sanoi. &quot;Luulen, että paljon niistä ampumisista, joita meillä on ollut &ndash; jotakin suurta, joka vetää huomiota pois jostakin muusta, joka on meneillään.&quot;<br />&nbsp;</p> <p><strong>Karavaani ja republikaanien retoriikka</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p>Se kieli ja kuvasto, että vaara vaanii karavaanin sisällä, alkoi melkein välittömästi sen jälkeen, kun karavaanin olemassaolosta uutisoitiin tässä kuussa. Joissakin tapauksissa, kuten selvästi perusteettomasta väitteestä, että maahantulijoiden joukossa piileksisi lähi-itäläisiä, tuo retoriikka jäljittää polkua, joka johtaa oikeistoaktivisteista Trumpiin.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Maahanmuuttoasiain tutkimuskeskus on ryhmä, jota presidentti on aiemmin <a href="https://twitter.com/realDonaldTrump/status/973580538358374402" target="_blank">siteerannut</a>, koska sen tutkimus on edistänyt hänen maahanmuuttopolitiikkaansa. Se oli ensimmäinen taho, joka <a href="https://cis.org/Bensman/Remarkable-Unverified-Claim-President-Guatemala-100-Migrants-Linked-Terrorism-Arrested" target="_blank">raportoi</a> 16.10. Guatemalan presidentin <a href="https://www.prensalibre.com/guatemala/politica/captura-de-terroristas-de-isis-es-informacion-protegida-segun-el-ejecutivo" target="_blank">väitteistä</a> &ndash; raportti oli tehty ennen karavaanin syntymistä &ndash;, että hänen maansa oli vanginut ja karkottanut sata ihmistä, joilla on siteet ISISiin.<br />&nbsp;</p> <p>Lokakuun 18. päivänä Judicial Watch, konservatiiviryhmä, joka käyttää suuren osan ajastaan sellaisiin ponnisteluihin kuin oikeudenkäynteihin saadakseen Hillary Clintonin ulkoministeriajan asiakirjoja, tai tutkimuksiin väitetystä äänestäjävilpistä, julkaisi Guatemalan presidentin lausunnon, jossa tämä <a href="https://www.judicialwatch.org/blog/2018/10/100-isis-terrorists-caught-in-guatemala-as-central-american-caravan-heads-to-u-s/" target="_blank">varoitti</a>: &quot;Miksi amerikkalaisten pitäisi väittää tästä? Keskiamerikkalaisten maahanmuuttajien karavaani tekee matkaa pohjoiseen.&quot;<br />&nbsp;</p> <p>Kolme päivää myöhemmin, 21.10., ryhmän puheenjohtaja Tom Fitton esiintyi Fox &amp; Friendsissä keskustelemaassa ryhmän mietinnöstä ja sanoi, että Guatemalasta oli tullut terroristien &quot;väliasema&quot;.<br />&nbsp;</p> <p>Seuraavana aamuna klo 8:37 Trump <a href="https://twitter.com/realDonaldTrump/status/1054351078328885248" target="_blank">tw</a><a href="https://twitter.com/realDonaldTrump/status/1054351078328885248" target="_blank">iittasi</a> karavaanista: &quot;Rikolliset ja tuntemattomat lähi-itäiset ovat sekaisin&quot;, mutta tämän väitteen hän myöhemmin peruutti sanoen, että hänellä ei ollut siitä todisteita. Kuitenkin seuraavana päivänä kotimaan turvallisuuden ministeriön virkamies twiittasi, että karavaanissa oli matkaa tekemässä kansalaisia ympäri maailman, myös Lähi-idästä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ei tällainen levottomuutta herättävä kielenkäyttö ole tavallista presidentille. Kentuckyn poliittisessa kampanjatilaisuudessa tässä kuussa Trump julisti, että demokraatit haluavat &quot;avata Yhdysvaltojen rajat ja muuttaa maamme ystävälliseksi pyhäköksi muista maista tuleville vaarallisille rosvoille, jotka tappavat meidät kaikki&quot;.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuinka Trumpin ruokkimat salaliittoteoriat maahantulijoiden karavaanista risteävät tappavan vihan kanssa

 

New York Times 30.10.2018 (paperilehti)

 

Jeremy W. Peters

 

MURPHYSBORO, Illinois. Alicia Hootenin mielestä maalla paljon ongelmia. "Niin monia; niin monia", hän sanoi varovasti, ennen kuin päätyi nostamaan yhden muiden yläpuolelle välivaaleissa. "Minusta tuntuu, että taistelemme vapaudestamme, kun kyse on rajoistamme."
 

Hän puhui odottaessaan presidentti Trumpin kampanjatilaisuutta lauantaina, muutamia tunteja Pittsburghin tappavien ampumisten jälkeen. Rouva Hooten, graafinen suunnittelija läheltä Spartaa Illinois'sta, kertoi olevansa erityisen huolestunut maahanmuuttajien karavaanista Etelä-Meksikossa, jota hän sanoi "juoneksi, jolla tuhotaan Amerikka ja pannaan meidät polvillemme".
 

"En tule hyväksymään sitä – se ei tule menemään ilman taistelua", hän vaati.
 

Viimeisten kahden viikon ajan Trump ja hänen konservatiiviset liittolaiset ovat toimineet pitkälti tandemissa sosiaalisessa mediassa ja muualla voidakseen syytää häikäilemättömiä, konspiratiivisia varoituksia siirtolaiskaravaanista, joka on tulosssa yli 2000 mailin päässä rajan takana. Trump liittolaisineen on suurelta osin onnistunut saamaan liikkeelle republikaaniäänestäjiä, kuten Alicia Hootenin, ajattelemaan, että nämä ulkomaalaiset ovat uhka maan turvallisuudelle, vakaudelle ja identiteetille.
 

Trump kuvasi maanantaina 29.10. karavaania ”tunkeutumisena maahamme”, ja hänen hallintonsa ilmoitti aikovansa aikovansa viedä tämän viikon loppuun mennessä vähintään 5 200 aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta etelärajalle, mikä on sen suurin voimannäyttö maahanmuuttajia vastaan.
 

    Monet Jengin Jäsenet ja eräät erittäin pahat ihmiset ovat sekoittuneet Karavaaniin, joka on tulossa eteläiselle rajallemme. Olkaa hyvät ja palatkaa takaisin, ette saa tulla Yhdysvaltoihin, ellette mene laillisen menettelyn kautta. Tämä on tunkeutumista meidän Maahamme ja sotajoukkomme odottavat teitä!
    - Donald J. Trump (@realDonaldTrump) 29.10.2018
 

Georg Soros syytettynä

 

Mutta kun maa käsittelee rajojensa sisäpuolella sattuneiden kahden ajankohtaisen kriisin aiheuttamaa kumulatiivista traumaa – ensin presidentin poliittisille vastustajille lähetettyjen putkipommien ryöppyä ja sitten synagoogassa tehtyä 11 ihmisen joukkomurhaa, jonka tekijämies syyti ympärilleen antisemitististä myrkkyä ja nimitti maahanmuuttajia “maahanhyökkääjiksi” – on olemassa selvä vihan ja harhakuvitelman päällekkäisyys, joka ajoi tähän tappavaan käyttäytymiseen ja vainoharhaisuuteen sekä karavaania ympäröivän väärän informaation levitykseen.
 

Perusteettomissa väitteissä, joiden mukaan George Soros rahoittaa maahanmuuttajia, kun he vaeltavat pohjoiseen, on voimakas antisemiittinen lemahdus. Ne ovat olleet yksi johdonmukaisimmista teemoista, joilla oikeisto on luonnehtinut karavaania. Ja heidän vakuutteluvoimansa oli selvä viikonloppuna Murphysborossa presidentin kampanjatilaisuudessa tehdyissä haastatteluissa, jossa useat ihmiset kuvasivat Sorosia, liberaalia miljardöörifilantrooppia, karavaanin aivoiksi ja väittivät, että "olen varma, että hän on sen takana," "se näyttää lavastetulta näytelmältä" ja "kaikille näille ihmisille maksetaan siitä palkkaa".
 

Trump twiittasi 18.10. videon, jossa jonkun Sorosiin kytkeytyvän henkilön väitettiin antavan rahaa maahanmuuttajille – yksi republikaanijohtajien ja ehdokkaiden tänä syksynä tekemistä houkuttimista ja hyökkäyksistä George Sorosin kimppuun. Sitten 22.10. Sorosin talosta löydettiin putkipommi, ja poliisi on syyttänyt Trumpin tukijaa Cesar Sayocia pommien lähettämisestä Sorosille ja muille demokraateille, joita presidentti alituiseen arvostelee.
 

Robert Bowers, joka pidätettiin Pittsburghin synagogaan tekemässään hyökkäyksessä, oli myös lähettänyt verkkoon salaliittoteorioita maahanmuuttajien karavaanista – kiivaiden antisemiittisten häväistyskirjoitusten lisäksi.
 

Trump ja republikaanivirkamiehet eivät ole osoittaneet merkkejä siitä, että he olisivat lopettamassa toimintatapansa karavaanipelkojen kasvattamiseen vaalikampanjakauden viimeisinä päivinä. Vain muutama tunti lauantaisten synagoogamurhien jälkeen Trump viittasi jälleen välivaaleihin "karavaanivaaleina", kuten hän on tehnyt muissakin poliittisissa kampanjatilaisuuksissa äskettäin.
 

Karavaanin retorinen taikavoima

 

"Syy siihen, miksi karavaani on saanut niin paljon vastakaikua oikeistossa, on se, että se on todellinen fyysinen esitys siitä, mitä republikaanit eivät halua tapahtuvan rajalla", sanoi Trumpin presidentinvaalikampanjan ja Valkoisen talon entinen avustaja Andy Surabian. "En voi kuvitella selvempää kuvaa, minkä voisi maalata kuvaamaan tätä asiaa Trumpin äänestäjille."
 

Konservatiiviset kommentaattorit ja poliitikot ovat johtaneet yhteistä ponnistusta tehdä karavaanista iso numero. He ovat käyttäneet sellaista tummasävyistä kieltä, joka on yleensä varattu todellisia katastrofeja kuten syyskuun 11. päivän iskuja varten. He ovat sanoneet sitä ”maahanhyökkäykseksi”, “kansalliseksi hätätilaksi”, “laittomaksi vieraaksi roskaväeksi”, "hyökkäykseksi Amerikan kimppuun", ja kriisiksi, jonka vaikutukset ovat "kriittisiä sivilisaatiomme tulevaisuudelle".

 

Nämä protestoinnit, jotka ovat sisältäneet perusteettomia väitteitä karavaanin alkuperistä ja villisti vaihtelevia arvioita sen koosta, osoittavat selkeää toimintamallia. Ne alkavat usein oikeistolaisista kommentaattoreista, salaliittoteoreetikoista ja aktivistiryhmistä, joilla on isoja seuraamuksia; sitten heidän keskustelunsa leviää laajemmalle Fox Newsin, Breitbart Newsin ja muiden konservatiivisten äänestäjien suosimien turvasatamien kautta; ja lopulta itse Trump twiittaa tai huomauttaa niistä toimimalla vahvistimena ja paikkansapitävyyden takeena.

 

Erillään kotimaisen terrorismin uhista on vaaleja edeltäneinä viikkoina poreillut monia uhkia, ulkomaisia ja kotimaisia, kuten Washington Postin kolumnistin tappo Saudi-Arabian konsulaatissa Istanbulissa, mutta mikään niistä ei ole saanut niin paljoa presidentin ja hänen liittolaistensa huomiota kuin maahanmuuttajien karavaani.
 

Jopa amerikkalaisten maanmiesten joukkomurhasta puuttuu se erikoinen voima, joka on laittomalla maahanmuutolla, jolloin se toimii joillekin Trumpin hartaille kannattajille galvanoivana tekijänä. Eikä mikään maahanmuuttokysymys ole yhtä eloisasti vangitsevaa kuin karavaani – kuvissa ja videonpätkissä, joita sosiaalisessa mediassa toistetaan ja jaetaan laajalti, jotkin niistä harhaanjohtavia tai todistamattomia, ja jotka näyttävät tuhansien latinojen olevan matkalla Yhdysvaltoja kohti. Presidentti on itse jakanut joitakin näistä väärennetyistä kuvista.
 

    Voitteko uskoa tätä, ja mitä demokraatit antavat tehdä Maallemme? pic.twitter.com/4aDpASkjIU
    - Donald J. Trump (@realDonaldTrump) 18. lokakuuta 2018
 

Tuo kuvasto on myös tehnyt karavaanin kypsäksi sellaisten konservatiivien käyttöön, jotka ovat puhuneet hyperbolisin, joskus pelottavin termein. Viikonloppuna Breitbart News lähetti tarinan maahanmuuttajista, joilla voi olla "sairauksia, jotka voivat uhata kansanterveyttä."
 

Presidentin suosittu aamu-uutisohjelma Fox & Friends lähetti sunnuntaina sellaisen miehen haastattelun, joka sanoi tulkin avustuksella yrittäneensä päästä Yhdysvaltoihin, niin että hän voisi hakea armahdusta murhayrityksestä saamastaan tuomiosta.
 

Newt Gingrich, entinen edustajahuoneen puhemies ja Trumpin luottomies, arveli Fox Newsin haastattelussa: "Jos olisit terroristi ja haluaisit päästä Yhdysvaltoihin, ja näkisit 10.000 ihmisen yrittävän päästä Yhdysvaltoihin, kuinka epätodennäköistä on, että päättäisit liittyä heihin?"
 

(Karavaanin koko on vaihdellut viimeisten kahden viikon aikana, mutta on nyt tuhansissa.)
 

Konservatiivinen radioisäntä Michael Savage arvioi karavaanin kooksi 14.000 ihmistä ohjelmassaan viime viikolla, kun hän ennusti, että sen mahdollinen saapuminen merkitsisi "Amerikan loppua sellaisena kuin tunnemme sen."

 

Trumpin menestysstrategia
 

Trump uskoo, että keskittyminen laittomaan maahanmuuttoon on hänelle menestysstrategia, ja hänen neuvonantajansa ovat alkaneet jakaa tätä näkemystä. Sitä tukevat kyselyaineistot osoittavat, että asia on edelleen huipputärkeä republikaanien perusäänestäjien keskuudessa. He käyttävät karavaania nostattaakseen laajempaa pelkoa myös siitä, mitä he kuvaavat rikkonaisena, sallivana maahanmuuttojärjestelmänä, joka heikentää maata kulttuurisesti, taloudellisesti ja jopa fyysisesti.
 

Republikaaniviranomaiset ovat tietoisia asian korostamisen poliittisesta kääntöpuolesta, joka saa esikaupunkien naiset ja korkeakoulutetut valkoiset äänestäjät helposti kyllästymään aiheeseen, mutta he ovat laskeneet, että rikosten ja terrorismin pelko voi neutralisoida tämän haitan. Ja he uskovat, että demokraatit ovat yliarvioineet mahdollisuutensa maahanmuutossa, koska jotkut heidän merkittävimmistä johtajistaan ovat vaatineet luopumista ICE:sta (Immigration and Customs Enforcement, maahanmuutto- ja tullitoimenpiteistä), karkotuksista vastaavasta virastosta.
 

Siksi Trump – ja monet republikaaniehdokkaat, jotka ovat seuranneet hänen johtoaan – ovat ilmoittaneet tukensa ICE:lle ja tähdentäneet MS-13:a, raakaa kansainvälistä jengiä, jonka juuret ovat El Salvadorissa, sekä ns. pyhiä kaupunkeja, jotka rajoittavat heidän yhteistyötään liittovaltion maahanmuuttoviranomaisten kanssa.
 

Trumpin kampanjatilaisuudessa haastatelluista kahdestatoista ihmisestä lähes kaikki puhuivat yksityiskohtaisesti maahanmuuttohuolestaan. Trumpin kannattaja, joka oli lauantain tilaisuudessa, syytti George Sorosia, Hillary Clintonia ja entistä presidenttiä Barack Obamaa karavaanista.
 

"Luulen, että he kaikki ovat mukana tässä", hän sanoi. "Minusta se tuntuu maanpetokselta."
 

Toinen kampanjatilaisuudessa ollut henkilö, Jeff Hutson Columbuksen kaupungista Kentuckysta, nimitti karavaania "savuverhoksi" – se ei eroa paljon muista suurista uutisista, joiden hän arveli tarkoitetun kääntämään amerikkalaisten huomion pois. "Mielestäni meillä on paljon sitä meneillään," hän sanoi. "Luulen, että paljon niistä ampumisista, joita meillä on ollut – jotakin suurta, joka vetää huomiota pois jostakin muusta, joka on meneillään."
 

Karavaani ja republikaanien retoriikka

 

Se kieli ja kuvasto, että vaara vaanii karavaanin sisällä, alkoi melkein välittömästi sen jälkeen, kun karavaanin olemassaolosta uutisoitiin tässä kuussa. Joissakin tapauksissa, kuten selvästi perusteettomasta väitteestä, että maahantulijoiden joukossa piileksisi lähi-itäläisiä, tuo retoriikka jäljittää polkua, joka johtaa oikeistoaktivisteista Trumpiin.

 

Maahanmuuttoasiain tutkimuskeskus on ryhmä, jota presidentti on aiemmin siteerannut, koska sen tutkimus on edistänyt hänen maahanmuuttopolitiikkaansa. Se oli ensimmäinen taho, joka raportoi 16.10. Guatemalan presidentin väitteistä – raportti oli tehty ennen karavaanin syntymistä –, että hänen maansa oli vanginut ja karkottanut sata ihmistä, joilla on siteet ISISiin.
 

Lokakuun 18. päivänä Judicial Watch, konservatiiviryhmä, joka käyttää suuren osan ajastaan sellaisiin ponnisteluihin kuin oikeudenkäynteihin saadakseen Hillary Clintonin ulkoministeriajan asiakirjoja, tai tutkimuksiin väitetystä äänestäjävilpistä, julkaisi Guatemalan presidentin lausunnon, jossa tämä varoitti: "Miksi amerikkalaisten pitäisi väittää tästä? Keskiamerikkalaisten maahanmuuttajien karavaani tekee matkaa pohjoiseen."
 

Kolme päivää myöhemmin, 21.10., ryhmän puheenjohtaja Tom Fitton esiintyi Fox & Friendsissä keskustelemaassa ryhmän mietinnöstä ja sanoi, että Guatemalasta oli tullut terroristien "väliasema".
 

Seuraavana aamuna klo 8:37 Trump twiittasi karavaanista: "Rikolliset ja tuntemattomat lähi-itäiset ovat sekaisin", mutta tämän väitteen hän myöhemmin peruutti sanoen, että hänellä ei ollut siitä todisteita. Kuitenkin seuraavana päivänä kotimaan turvallisuuden ministeriön virkamies twiittasi, että karavaanissa oli matkaa tekemässä kansalaisia ympäri maailman, myös Lähi-idästä.

 

Ei tällainen levottomuutta herättävä kielenkäyttö ole tavallista presidentille. Kentuckyn poliittisessa kampanjatilaisuudessa tässä kuussa Trump julisti, että demokraatit haluavat "avata Yhdysvaltojen rajat ja muuttaa maamme ystävälliseksi pyhäköksi muista maista tuleville vaarallisille rosvoille, jotka tappavat meidät kaikki".
 

]]>
26 http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263622-maahantulijoiden-karavaani-republikaanien-vaaliteemana#comments Karavaani Retoriikka Trump Viha Sat, 03 Nov 2018 21:07:40 +0000 Tapani Kaakkuriniemi http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263622-maahantulijoiden-karavaani-republikaanien-vaaliteemana
Trumpin hallinnon ”biologinen sukupuolilakihanke” – Kuulostaako tutulta? http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263030-trumpin-hallinnon-biologinen-sukupuolilakihanke-kuulostaako-tutulta <p>The New York Times uutisoi sunnuntaina Trumpin hallinnon valmistelussa olevasta lakihankkeesta, joka on jatkoa hallinnon transvastaiselle agendalle. Tarkoituksena on saada lakiin kirjattua sukupuolen määritelmä, jonka mukaan henkilön sukupuoli olisi lopunikää joko mies tai nainen, määrittyen sukuelinten perusteella, jotka henkilöllä on syntyessään. Sukupuoleen voisi mahdollisesti saada muutokseen ainoastaan geenitestin perusteella. Lehden uutinen perustuu hallinnon muistioon.</p><p>Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelussa olevaa lakihanketta koskeva muistio toteaa, että sukupuolen tulee määräytyä objektiivisesti biologiaan perustuen.</p><p>Lakihankkeellaan Trumpin hallinto pyrkii romuttamaan Obaman hallinnon aikana tehtyjä lainsäädännöllisiä parannuksia transsukupuolisten oikeuksiin.</p><p>Kuulostaako miltään osin tutulta?</p><p>&rdquo;<em>&hellip; sukupuoli ei ole ihmisen henkinen ominaisuus tai minä, joka on irrallaan ihmisen biologisesta todellisuudesta. Aikuisten oikeasti ei ole mahdollista naisen syntyä miehen ruumiiseen. Kaikki miehen ruumiiseen syntyvät ovat pysyvästi miehiä. Miehen on mahdotonta tulla naiseksi &hellip;</em>&rdquo;, toteaa Kristillisdemokraattien paikallispoliitikko ja Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Susanna Koivula kirjoituksessaan <a href="http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nainen-miehen-ruumiissa-ja-muita-kliseita/"><u>&rdquo;Nainen miehen ruumiissa ja muita kliseitä&rdquo;</u></a> (13.10.2018).</p><p>&rdquo;<em>&hellip; Käsite &rdquo;sukupuolten tasa-arvo&rdquo; on merkitykseltään ymmärrettävä silloin, kun sukupuoli-sanalla tarkoitetaan ihmisten erilaisuutta kuvaavaa käsitettä, joka perustuu kehosta todennettavissa oleviin lisääntymiseen liittyviin ominaisuuksiin ja jonka avulla ihmiset jaetaan miessukupuolta ja naissukupuolta oleviksi. Kun käsitteen &rdquo;sukupuoli&rdquo; merkitys kuvataan noin, niin silloin henkilön sukupuoli on mahdollista todentaa objektiivisesti ...</em>&rdquo;, toteaa Aito avioliitto ry:n <a href="http://aitoavioliitto.fi/wp-content/uploads/AitoavioliittoKOUES18screen.pdf"><u>kouluille jakama esite</u></a>.</p><p>Ehkä olisi aika pysähtyä pohtimaan sitä, mihin nämä Trumpin hallinnonkin omaksumaa kieltä käyttävät täällä kotoisessa Suomessa todellisuudessa tähtäävät.</p><p>Lähde:</p><p><a href="https://www.nytimes.com/2018/10/21/us/politics/transgender-trump-administration-sex-definition.html"><u>&lsquo;Transgender&rsquo; Could Be Defined Out of Existence Under Trump Administration. The New York Times, 21.10.2018</u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> The New York Times uutisoi sunnuntaina Trumpin hallinnon valmistelussa olevasta lakihankkeesta, joka on jatkoa hallinnon transvastaiselle agendalle. Tarkoituksena on saada lakiin kirjattua sukupuolen määritelmä, jonka mukaan henkilön sukupuoli olisi lopunikää joko mies tai nainen, määrittyen sukuelinten perusteella, jotka henkilöllä on syntyessään. Sukupuoleen voisi mahdollisesti saada muutokseen ainoastaan geenitestin perusteella. Lehden uutinen perustuu hallinnon muistioon.

Yhdysvaltain sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelussa olevaa lakihanketta koskeva muistio toteaa, että sukupuolen tulee määräytyä objektiivisesti biologiaan perustuen.

Lakihankkeellaan Trumpin hallinto pyrkii romuttamaan Obaman hallinnon aikana tehtyjä lainsäädännöllisiä parannuksia transsukupuolisten oikeuksiin.

Kuulostaako miltään osin tutulta?

… sukupuoli ei ole ihmisen henkinen ominaisuus tai minä, joka on irrallaan ihmisen biologisesta todellisuudesta. Aikuisten oikeasti ei ole mahdollista naisen syntyä miehen ruumiiseen. Kaikki miehen ruumiiseen syntyvät ovat pysyvästi miehiä. Miehen on mahdotonta tulla naiseksi …”, toteaa Kristillisdemokraattien paikallispoliitikko ja Aito avioliitto ry:n puheenjohtaja Susanna Koivula kirjoituksessaan ”Nainen miehen ruumiissa ja muita kliseitä” (13.10.2018).

… Käsite ”sukupuolten tasa-arvo” on merkitykseltään ymmärrettävä silloin, kun sukupuoli-sanalla tarkoitetaan ihmisten erilaisuutta kuvaavaa käsitettä, joka perustuu kehosta todennettavissa oleviin lisääntymiseen liittyviin ominaisuuksiin ja jonka avulla ihmiset jaetaan miessukupuolta ja naissukupuolta oleviksi. Kun käsitteen ”sukupuoli” merkitys kuvataan noin, niin silloin henkilön sukupuoli on mahdollista todentaa objektiivisesti ...”, toteaa Aito avioliitto ry:n kouluille jakama esite.

Ehkä olisi aika pysähtyä pohtimaan sitä, mihin nämä Trumpin hallinnonkin omaksumaa kieltä käyttävät täällä kotoisessa Suomessa todellisuudessa tähtäävät.

Lähde:

‘Transgender’ Could Be Defined Out of Existence Under Trump Administration. The New York Times, 21.10.2018

]]>
98 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263030-trumpin-hallinnon-biologinen-sukupuolilakihanke-kuulostaako-tutulta#comments Aito avioliitto Kristillisdemokraatit Susanna Koivula Transsukupuolisuus Trump Tue, 23 Oct 2018 16:24:57 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263030-trumpin-hallinnon-biologinen-sukupuolilakihanke-kuulostaako-tutulta
Onko liberaalidemokratia parasta mitä ihminen voi tehdä housut jalassa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260617-onko-liberaalidemokratia-parasta-mita-ihminen-voi-tehda-housut-jalassa <p><em><strong>Onko liberaalidemokratia parasta mitä ihminen voi tehdä housut jalassa</strong></em></p><p>*</p><p><strong><em>Motto: Liberalismi ja Demokratia suhtautuvat toisiinsa kuin tuli ja vesi</em></strong>.</p><p><strong>Liberalismi </strong>ihannoi ja tavoittelee vapauksia (<strong><em>lat. libertas</em></strong>) &ndash; ja useimmiten myös saavuttaa ne.&nbsp; Libertas on perimmältään <em>filosofinen</em> käsite, asiain tila, jossa <em>joku tai jokin on </em><em><a href="https://www.sanakirja.org/search.php?id=45&amp;l2=8"><strong>vapaa</strong></a></em>.&nbsp;</p><p>Mutta vapaudet ovat aina selektiivisiä, valikoivia.&nbsp; Köyhä ja heikko ei ole koskaan vapaa.&nbsp; Vahva ja vauras omaa lähtökohtaisesti enemmän vapauksia.&nbsp; Järjestelmä, joka arvostaa, tavoittelee ja tarjoaa vapauksia, tarjoaa niitä kukkuramitoin niille, joilla on edellytykset hankkia vapauksia, nauttia vapauksista ja olla osallisena vapauksiin.&nbsp; Vapaudet on primääristi tarjolla vahvoille ja vauraille, jo alkujaan vapaille.</p><p>Jos joku sekoittaa&nbsp; tällaisen jakkojärjestelmän ihanteeseen nimeltä demokratia, kansanvalta, niin hän erehtyy ja erehtyy pahasti.</p><p>Kansan valta on osallisuutta, osallistumista ja nautintaa vallasta ja &ndash; joissain tapauksissa myös nautintaa vallassa. Haavikkolainen kysymys, kun kansa saa vallan, niin kuka sen silloin saa, on aina ajankohtainen, koskaan lakastumaton.&nbsp;</p><p>Niinpä tuli ja vesi.</p><p><em>*</em></p><p><em>&rdquo;Hallitsematon markkinatalous voi johtaa sotaan.&rdquo;</em></p><p>*</p><p><strong>Mitä sanoo klassisen liberalismin ja modernin kapitalismin isä &ndash; Locke?</strong></p><p>&rdquo;<em>Kysymys liberaalismin suhtautumisesta demokratiaan voi tuntua aluksi oudolta.&nbsp; Liberaalithan kannattavat demokratiaa!&nbsp; EU ja sen kaikki jäsenvaltiot mielletään liberaalidemokratioiksi.&nbsp; Vapaudesta ja demokratiasta puhutaankin ikään kuin ne olisivat jokseenkin yksi ja saman asia, tai liittyisivät ainakin luonnostaan toisiinsa.</em></p><p><em>Liberalismin ja demokratian suhde on kuitenkin kautta historian ollut kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.&nbsp; Kuvaavaa on jo se, että esimerkiksi klassisen liberalismin perustaja <strong>John Locke</strong> ei edes käyttänyt sana demokratia hahmotellessaan, miten vapaan yhteiskunnan tulisi toimia</em>&rdquo;, kirjoittaa Jari Kuikanmäki blogissaan 30.8.2016.</p><p>Pelkistyksiin taipuvainen Wikipedia määrittelee Locken ajattelun ytimen:</p><p>&rdquo;Y<em>hteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas_Hobbes" title="Thomas Hobbes"><u><strong>Hobbesin</strong></u></a></u> <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnontila" title="Luonnontila"><u><strong>luonnontila</strong></u></a></u>-ajatukselle ja esitti omana <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntasopimus" title="Yhteiskuntasopimus"><u><strong>yhteiskuntasopimusteorianaan</strong></u></a></u>, että hallinto voi olla <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Legitimiteetti" title="Legitimiteetti"><u><strong>oikeutettu</strong></u></a></u> vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus" title="Vapaus"><u><strong>vapauden</strong></u></a></u> ja <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Omaisuus" title="Omaisuus"><u><strong>omaisuuden</strong></u></a></u> <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonoikeus" title="Luonnonoikeus"><u><strong>luonnollisia oikeuksia</strong></u></a></u>. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, kansalaisilla oli oikeus kapinaan. </em></p><p><em>Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Poliittinen_filosofia" title="Poliittinen filosofia"><u><strong>poliittisen filosofian</strong></u></a></u> kehitykseen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberalismi" title="Liberalismi"><u><strong>liberalismin</strong></u></a></u> puolestapuhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikan_vallankumous" title="Amerikan vallankumous"><u><strong>Amerikan vallankumoukseen</strong></u></a></u> ja <u><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_itsen%C3%A4isyysjulistus" title="Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus"><u><strong>itsenäisyysjulistukseen</strong></u></a></u></em>.&rdquo;</p><p>Niinpä lockelainen klassinen liberalismi &ndash; erityisesti siltä osin kuin&nbsp; mitä se painottaa <strong>vapauksia ja omaisuuden hallintaan</strong> littyviä oikeuksia - oli Yhdysvaltain perustajaisien ajatuksissa keskeisesti esillä.&nbsp;</p><p>Itseasiassa <strong>käsitettä demokratia ei edes mainita Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa eikä perustuslaissa</strong>, vaikka 13 siirtokunnan federaatiota alettiinkin sittemmin kutsumaan &rdquo;<em>maailman ensimmäiseksi demokratiaksi&rdquo;.</em></p><p>Yhdysvallat ei alun alkuaan tavoitellut demokratiaa, kansalaisten vaikutusvaltaista vallankäyttöä, vaan sen <strong>tavoitteet olivat vapaan miehen aseman ja oikeuksien ylläpitoon ja turvaamiseen</strong> primääristi tähtääviä.&nbsp; Eikä tässä lähtökohtaisessa asetelmassa ole tapahtunut muutoksia, vaan valtioidean syntynäkyä on uskollisesti toteutettu.&nbsp;</p><p>(Lockelaisuudesta: !...<em>jokaisella ihmisellä (lue: valkoihoisella kristityllä) on oikeus omaan persoonaansa ja tekemäänsä työhön, samoin työnsä tuloksiin. Sekoittamalla työtään maahan yksilö saa oikeuden myös maanomistukseen. Ahkera valloittaja kykeni hankkimaan paljon maata esimerkiksi Pohjois-Amerikasta, koska alkuperäisasukkaat (intiaanit) käyttivät maata tehottomasti. Siirtomaavallat saivat Locken ajatuksista tukea (tuottavuus) alusmaiden valloituksille, eikä Locke vastustanut alkuperäisasukkaiden orjuuttamista. Maanomistajalle kuuluvat myös hänen palvelijoidensa työn tulokset.</em>&nbsp; &hellip;)</p><p><strong>Vapaus on Yhdysvaltain johtotähti</strong>, ja laajasti käsitettynä näkynä &rdquo;vapaudesta esteiden puutteena&rdquo;.&nbsp; Ei mitään vapautta jostakin.&nbsp; Vaan laajat vapaudet johonkin.&nbsp; Tämä voidaan nähdä dynaamisena rynnistyksenä, jokamiehen oikeutena ponnistella &rdquo;kohti onnea&rdquo;, mutta maan tasalla ja elämään tuotuna se merkitsee vahvojen ylivaltaa ja heikkojen jäämistä jalkoihin.</p><p>Tätä ilmiötä emme vielä näe viidennen teollisen vallankumouksen, digitaalisuuden ja uniroboptiikan kauden vasta hahmottuessa.&nbsp; Mutta ihmisten kansantaloudellisen osallistumisen rajoitukset me jo näemme ja tiedämme.&nbsp; Tämän osallisuusvajeen ja suurta enemmistöä koskevan tuotannollistaloudellisen tuottavuushandicapin seuraukset realisoituvat kaiken aikaa, kumuloituvasti.&nbsp;</p><p><strong>In Liberty We Trust. </strong></p><p>Vapaudet ajavat kansakunnat kiipeliin ja orjuuteen.&nbsp; Vapaudet ovat harvanvallan siemen.</p><p>Liberaalidemokraattisessa Yhdysvalloissa teloitetaan ihmisiä, vähän samoin kuin Kiinassa ja enimmässä osassa maailman itsenäisistä maista. Amerikoissa osa teloituksista tehdään päivävalossa keskellä kaupunkeja, poliisin toimesta.</p><p>Hedelmistään puu tunnetaan.</p><p><strong>Francis Fukuyama</strong> oli varmasti väärässä, kun hän sanoi, että liberaalidemokratia on <em>historian loppu.</em></p><p><em>Mutta hän oli varmasti oikeassa väittäessään, että liberaalidemokratia on paras asia, joka ihmisille voi tapahtua.</em></p><p>*</p><p><strong>Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen</strong>, minkälaisten olosuhteiden hedelmiä diktatuurit ovat</p><p>Eräät epäortodoksiset tutkijat ovat nähneet yhtäläisyyksiä lukuisten yksinvaltiuksien valtiollisessa etymologiassa.</p><p>Venäjän keisarivallan hapertuminen tuotti tilan, jossa bolshevikit 1917 saivat vallan haltuunsa kuin ylikypsän omenan.&nbsp; Keisarivallan lujan kouran herpaantuessa Saksasta tuli tempoileva Weimarin tasavalta, joka synnytti lehtolapsenaan Kansallissosialistisen Kolmanne valtakunnan.&nbsp; Kommunistivallan murtuminen Neuvostoliitossa johti Jeltsiniläiseen anarkiaan ja hallitsemattomaan ryöstökapitalismiin, joka samalla rokotti merkittävän määrän venäläisistä elinaikaiseen immuniteettiin kaikkea mikä haiskahtaakaan käsitteiltä Liberal ja Demoracy &ndash; ne kuulostavat monien korvissa kreiseiltä..</p><p>Mikä sitten oli Nykyisen Venäjän syntypohja ja inkubaatiokehto?&nbsp;</p><p>Juuri tuo Kylmän sodan sohjoinen jälkitila, liberaali Venäjä, siitä nousivat ne edellytykset, joiden keskellä presidentti <strong>V.V. Putinista</strong> on muotoutunut elinikäinen tsaari ja Venäjästä nykyinen vahvan yksinvallan näyttämö. &nbsp;</p><p>Lue enemmän tämänsuuntaisista näkemyksistä esim. täältä ja ala-linkeistä: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Erik_von_Kuehnelt-Leddihn"><strong>https://en.wikipedia.org/wiki/Erik_von_Kuehnelt-Leddihn</strong></a>&nbsp;</p><p>Von Kuehnelt-Leddihn käsittelee yhteiskuntapoliittisissa kirjoituksissaan muun muassa niiden filosofisisten ja kulttuuristen virtauksien alkuperää jotka lopulta muodostivat natsismia.</p><p>Kylmän sodan jälkitilassa Globaali markkinatalous ja Liberaalidemokratia näyttivät eurooppalaisin silmin väistämättömän voitokkaalta reseptiltä.</p><p>Syksyllä 1941 Saksan voitto näytti olevan käden ulottuvilla.</p><p>*</p><p><strong>Toisen maailmansodan kynnyksellä </strong>maailmassa oli enää vain 13 demokraattista valtiota.</p><p>1960-luvulla luku oli kolminkertainen.</p><p>Kehitys jatkui, eikä se rajoittunut vain tiettyyn kulttuuripiirin, Läntiseen.</p><p>Kreikka, Etelä-Korea ja Brasilia valitsivat kaikki demokratian, vaikka naapureissa oli malleja myös toisenlaiseen valintaan.</p><p>Fukuyaman kirjan julkaisun aikaan (1992) jo 61 valtiota täytti liberaalidemokratian tunnuspiirteet: maita hallittiin monipuoluejärjestelmän kautta ja kansalaisten perusoikeuksia suojeltiin lailla.&nbsp; Tämä ei suinkaan tarkoittanut, että kaikki maat olisivat olleet vakaita demokratioita.</p><p>Tärkeintä oli liberaalidemokratian idea, jota kohti valtiot pyrkivät.&nbsp; Se oli kaikkialla sama.</p><p>Mutta 25+ vuotta myöhemmin Fukuyaman analyysi tuntuu &hellip;vähän ennenaikaiselta.</p><p>Tutkimuslaitos <strong>Freedom Housen</strong> mukaan kansalaisten vapaudet ovat heikentyneet jo 11 vuotta perkkäin.</p><p>Kiina, Turkki, Venäjä, monet muslimimaat ja entiset neuvostotasavallat eivät näytä olevan liberaalidemokratian tiellä.&nbsp; Yhdysvaltojen halu demokraattisten arvojen edistämiseen on sekin laskussa.&nbsp;</p><p>Mutta mikä sitten selittää pysähdyksen?&nbsp; Onko liberaalidemokratialle syntynyt 25 vuoden aikana jokin parempi vaihtoehto?</p><p>Fukuyaman mielestä tämä on mahdotonta.&nbsp; Kaikkia kuviteltavissa olevia järjestelmiä on jo kokeiltu. ..</p><p>Parempioen vaihtoehtojen puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kertaalleen kokeiltua poliittista järjestelmää voisi yrittää kokeilla vielä uudestaan.</p><p>Kirjan julkaisun jälkeen Venäjän presidentti Vladimir Putin on onnistuntu elvyttämän tsaarinajan perinteitä ja Lähi-Idäsä poliittinen islam on saanut yhä enemmän kannatusta.</p><p>Populismia Fukuyama ei ennustanut.</p><p>1990-luvun alussa harva ajatteli, että liberaalidemokratia voisi päättyä itsemurhaan.</p><p><em>Lähde: lainaillen, Jani Parkkali/YLE 2.7.2017; <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9686345"><u><strong>https://yle.fi/uutiset/3-9686345</strong></u></a></u></em></p><p><strong><em>*</em></strong></p><p><strong>Yhdysvallat toimii tänään valtiona ja kansakuntana</strong> <em>avoimen suicidaalisesti.</em></p><p>Yhdysvaltain nykymeno on täysin samaa kuin Roomassa rappion aikana, ennen Rooman valtakunnan lopullista tuhoa.</p><p>*</p><p><strong>Eliitin petos</strong></p><p>Britannian pääministeri <strong>Tony Blair</strong> sanoi lokakuussa 2005:</p><p>&rdquo;<em>Ihmiset keskustelevat siitä miten meidän pitää pysäyttää globalisaatio.&nbsp; Yhtä hyvin he voisivat väitellä siitä, miten syksy seuraa kesää&rdquo;.</em></p><p>Kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 2007 <strong>Alan Greenspanilta</strong>, Federal reserven pääjohtajalta kysyttiin, ketä hän tuki Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi.&nbsp;</p><p>Greenspanin vastaus oli häkellyttävä.&nbsp; Pääjohtaja kertoi, ettei ehdokkaalla ollut mitään väliä, koska &ndash; kiitos globalisaation &ndash; Yhdysvaltain markkinoiden edistys on yksinomaan riippuvainen maailmanmarkkinoista.&nbsp;</p><p>Täysin riippumatta kuka tuleva presidentti oli.&nbsp; Maailmaan hallitsevat Globaalit markkinavoimat &ndash; GMV. (<em>The Guardian, 29.7.2018).</em></p><p>Muulla ei ollut väliä.</p><p>Seuraavana vuonna, 2008, Yhdysvaltain asuntolainamarkkinat romahtivat ja seurasi finanssikriisi, josta tuli &ndash; globaali kriisi.</p><p>Vakauden aika liukui Levottomuuden aikaan.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Vallalla on sotaliberaalidemokratia</strong>.&nbsp; Aivan kuin bolshevikkien aikana Venäjällä oli vallassa <em>sotabolshevismi</em>.&nbsp; Se taisteli vastavallankumousta, oman maan kansalaisia ja ulkoisia vihollisia vastaan. Siinä sodassa oli kolme rintamaa, raskas sota.&nbsp; Mutta niin on myös sotaliberalismillakin.&nbsp; Kolmen rintaman sota.&nbsp; Sota antiliberalismia vastaan, sota oman maan kansalaisia vastaan ja &ndash; kaikkien sota globaaleilla markkinoilla kaikkia vastaan.</p><p>Taistelu antaa moraalisen ja juridisen oikeuden käyttää kovia otteita. Ampua kovilla. Jättää haavoittuneita polun varteen.</p><p>Sotaliberaalidemokratian kutsumuksena on ihmiskunnan vapauttaminen kansakunta kerrallaan. Vapauttaa mistä?&nbsp; Ei mistään, tiedottomasta olemisesta korkeintaan, mutta vapauttaa mihin?&nbsp; Selkeään olemiseen liberaalidemokraattisia.</p><p>Olemassaolon korkeina muotoina, joissa yhteiskunta ja valtio kasvavat pieniksi, mutta yritykset, kompleksit ja konglomeraatit kasvavat &ndash; ja näyttävät voimansa.&nbsp; Jumalan ruoskan ja liikelain lyijynkovan nyrkin.</p><p>Mitkään valtiot eivät ole julistaneet niin montaa sotaa ja käyneet niin montaa sotaa (julistettua tai julistamatonta), kuin nämä maat, jotka kutsuvat itseään liberaalidemokraateiksi.</p><p>Mutta sitä ei sovi ihmetellä.&nbsp; He edustavat maailmanhistorian kehittyneintä ja parasta aatetta, valtiota ja aatemaailmaa.&nbsp; Siksi innokas ristiretkeläistunnelma ja ritariston taisto kaikkea alhaista ja ulkopuolista kohtaan.&nbsp; Selkeimmillään, ja paljaimmillaan, siis raadollisimmillaan, tämä kaikki näyttäytyi presidentti <strong>George W. Bushin</strong> hallintokaudella.&nbsp; Hän oli liian ohut ja lyhyt, historianäkemykseltään, käsittääkseen salauksen merkityksen, mutta se toisaalta antaa hänelle suoranaista rehellisyyden, peittelemättömyyden patinaa.</p><p>Hyvin sotaisia nämä vapaat yhteiskunnat, jotka niin mielellään esiintyvät omissa oloissaan teekutsujen tyyssijana, pullan ja mehun valtoina.</p><p>*</p><p><em>&rdquo;<strong>Berkeleyn yliopiston</strong> poliittisen teorian professori <strong>Wendy Brown</strong> kuuluu niihin intellektuelleihin, jotka näkevät läntisten ydinarvojen näivettyvän sisältäpäin. </em></p><p><em>Hän käsittelee vuonna 2006 julkaistussa artikkelissaan <strong>American Nightmare: Neoliberalism, Neoconservatism and De-Democratization</strong> uusliberalismin ja uuskonservatismin keskinäistä suhdetta 2000-luvun amerikkalaisessa politiikassa. </em></p><p><em>Brown väittää, että uusliberalismi ja uuskonservatismi ovat muodostaneet eriskummallisen poliittisen symbioosin, joka on heikentänyt Yhdysvaltain liberaalidemokraattista poliittista kulttuuria. Uusliberalismi ja uuskonservatismi ovat voimakkaista keskinäisistä ristiriitaisuuksistaan huolimatta konvergoituneet Yhdysvaltain politiikassa tavalla, jolla on ollut järisyttäviä seurauksia maan poliittiselle elämälle. </em></p><p><em>Uusliberalismin ja uuskonservatiivisuuden epäpyhä ristisiitos on Brownin mukaan heikentänyt amerikkalaista liberaalidemokratiaa tuottamalla kyynisen ja passiivisen kansalaisen, joka ei vaali vapautta ja tasa-arvoa, jota ei kiinnosta taloudellisen ja poliittisen vallan jatkuva keskittyminen harvoihin käsiin ja joka ei edes odota politiikan ja hallinnon olevan tilivelvollisia kansalaisille.&rdquo;</em></p><p><strong>Petri Jämsä: <a href="https://petejamsa.wordpress.com/2015/10/27/uusliberalismin-ja-uuskonservatiivisuuden-epapyha-ristisiitos/">https://petejamsa.wordpress.com/2015/10/27/uusliberalismin-ja-uuskonservatiivisuuden-epapyha-ristisiitos/</a>&nbsp; &amp;</strong></p><p><strong><a href="http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206283-uusliberalismin-ja-uuskonservatismin-amerikkalainen-ristisiitos">http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206283-uusliberalismin-ja-uuskonservatismin-amerikkalainen-ristisiitos</a></strong></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>Liberaalidemokratia ja populismi&uml;</strong></p><p>Mitä on tapahtumassa länsimaiden politiikassa?</p><p>Vallitsevassa kokonaiskuvassa on menetetty usko <strong>perinteiseen poliittiseen eliittiin</strong> ja kansalaiset etsivät <strong>radikaaleja vaihtoehtoja</strong>.</p><p>Taustalla on neljä yleistä syytä:</p><p>taloudellinen epävarmuus,</p><p>maahanmuuton vastaisuus,</p><p>terrorismin pelko ja</p><p>perinteisen median aseman heikentyminen.</p><p><strong>*</strong></p><p>Missään eivät <strong>populistit</strong> ole voittaneet enemmistöä ilman <strong>yhteistyötä vakiintuneiden konservatiivien kanssa.</strong></p><p>Lähde: <a href="http://www.sdpnaantali.fi/post/liberaalidemokratia-ja-populismi"><strong>http://www.sdpnaantali.fi/post/liberaalidemokratia-ja-populismi</strong></a></p><p>*</p><p>Pitkään todisteltiin Lännessä että kehitys ja talouskasvu ei ole mahdollista ilman kahta: <strong>kapitalismia ja demokratiaa</strong>.</p><p>Vapaudesta ei tuossa yhteydessä tavattu puhua.</p><p>Kapitalismi ja demokratia.&nbsp; Missä nämä siamilaiset kaksoset liikkeellä, siellä kukoistava talous ja myhäilevä kansa.</p><p>Tuossa double check&acute;issä ei mainita vapautta.</p><p>Vain markkinat ja Kansanvalta, mikä on todistettu umpikuja.</p><p>Vapaus on vapaus on liikkumatila.</p><p>Vapaus on raaka ilo, joka tulehtuu pian, menee paiseiksi.</p><p>Vapaus on vahvemman väljyyttä.&nbsp; Toiset se panee kahleisiin, joista ihminen voi vain vapautua, uneksia.</p><p>Demokratia on deemoksen valta, on kansanvalta: tasa-arvoa jossa kaikki ovat tasa-arvoisia mutta jotkut ovat enemmän tasa-arvoisai.</p><p>Vapaus jossa kaikki ovat vapaita, mutta eräät ovat vapaampia kuin muut.&nbsp; Noin 99 %.</p><p>Tätä kombinaatiota ihmiset eivät yleensä tiedä, koska se on visusti sensuroitu todellisuudesta, paitsi pommitusten kohteeksi joutuneilta.&nbsp; Heillä empiirinen tieto.</p><p>He jotka syvimmin kumartavat kansanvallan suuntaan, kimpaantuvat pahimmin kun kansa sanoo jotain: Brexit, Trump, Putin.</p><p>*</p><p><strong>Kun 1900-luvulla ratkaisuksi kaikkeen tarjottiin valtiota,</strong></p><p>tarjotaan professori <strong>Markku Kuisman</strong> mukaan nyt</p><p>malliksi yrityksiä.</p><p>Markkinatalous on ymmärretty nykymaailmassa väärin.&nbsp; Markkinat ovat uskomaton voima. Ne ovat kuin tuli, joka on hyvä renki, mutta huono isäntä.&nbsp; Kun markkinatalous pannaan töihin oikealla tavalla, se tekee yhteiskunnalle suuren palveluksen.&nbsp; Mutta jos sen dynamiikan ja logiikan annetaan hallita kaikkea, ei siitä tule yhtään mitään.</p><p>Hänen mukaansa tuhansien vuosien historiasta ei löydy yhtään onnistunutta valtiota, joka olisi pyrkinyt olemaan mahdollisimman</p><p><em><strong>pieni,</strong></em></p><p><em><strong>heikko</strong></em></p><p><em><strong>ja talouselämään puuttumaton.</strong></em></p><p><em>&rdquo;nyt tehdään vääriä asioita eikä ymmärretä, mihin se markkinatalous aina valjastetaan.&nbsp;&nbsp; Suomeakin yritetään kovasti uudistaa, mutta vaarana on, että sitä pilataan aktiivisesti&rdquo;.</em></p><p>Kuisma ihmettelee, &rdquo;miten nykyiset sukupolvet vaikuttavat olevan markkinoiden edessä avuttomia.</p><p>Historiasta löytyy vaikka kuinka monta tapausta, joissa markkinoita on kahlittu hyvin tuloksin, Yhdysvaltain kilpailulainsäädännöstä alkaen&rdquo;.</p><p><em>Lähde: Helsingin Sanomat, 29.7.2018: Professori Markku Kuisman &rdquo;jäähyväisluento&rdquo;. <a href="https://www.verkkouutiset.fi/professori-hslle-hallitsematon-markkinatalous-voi-johtaa-sotaan/"><strong>https://www.verkkouutiset.fi/professori-hslle-hallitsematon-markkinatalous-voi-johtaa-sotaan/</strong></a> </em></p><p>*</p><p><strong>Pakollinen liberaalidemokratia</strong></p><p>&rdquo;Liberaalidemokratian pohtiminen antoi minulle heti vastauksen, että totta kai erityisesti oikeisto tykkää liberaalidemokratiasta,</p><p>koska juuri liberaalit ovat täydellisesti sekoittaneet koko maailman, josta seuraa, että suurpääomalle riittää rajattomasti halpaa työvoimaa, joka pysyy rauhallisena, kun vain liberaalit hokevat rajatonta &quot;rakkauttaan&quot;, johon pyritään pelottelemalla, uhkailemalla ja sensuroimalla toisinajattelijoita.<br /><br />Liberaalit ja vasemmistolaiset eivät pysty käsittämään, että juuri tämä kaiken vapauden vaatiminen on johtanut siihen, että nyt vasta kahdeksan ihmistä omistaa puolet koko ihmiskunnan varallisuudesta.</p><p><strong>= <a href="https://www.kansalainen.fi/euroopan-unionissa-salainen-lainvalmistelu-yleisempaa/" target="_blank">Liberaalivasemmisto on pelannut kaiken aikaa suurpääoman maaliin</a>.!!!&rdquo;</strong></p><p><strong><a href="http://sinenmaa.blogspot.com/2017/01/pakollinen-liberaalidemokratia.html">http://sinenmaa.blogspot.com/2017/01/pakollinen-liberaalidemokratia.html</a></strong></p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Liberaalidemokratia ilman naamiota&nbsp; </strong></p><p><strong>Reaali-liberaali-demokratia.&nbsp; </strong></p><p>Hedelmistään puu tunnetaan.</p><p>Liberaalidemokratian &rdquo;puun&rdquo; hedelmiä:</p><p>85 henkilöä omistaa enemmän kuin 3,659 miljardia ihmistä.</p><p>Talouskasvusta yli 80 % ohjautuu eniten tienaavien 10 %:n taskuihin.</p><p>Finanssikriisi on lihottanut jo ennestään varakkaita konserneja ja rahoitusrakennelmia.</p><p>Mitä liberaalidemokratia on antanut persauksille köyhille?&nbsp; Unelmia jotka ovat murskautuneet ja unelmien sirpaleita jotka haavoittavat paljasjalkakansalaisia.</p><p>Jos liberaalidemokratia keksittäisiin nyt ja näytettäisiin ihmisille sen hedelmät, todella monet sanoisivat:</p><p>kaatakaa tuo puu ja polttakaa roviolla!&nbsp;</p><p>Mutta kun sukupolvinen poliittis-ideologinen messutus on johonkin mittaan hämärtänyt ihmisten kykyä ajatella ja nähdä:</p><p>katsoa suoraan silmiin liberaalidemokratiaa ja sen vääristyneitä kasvoja,</p><p>heidän on vaikea vielä tässä vaiheessa antaa tuomiotaan tuolle pedolle.</p><p>Mutta vain toistaiseksi.&nbsp;</p><p>Joka päivä silmät avautuvat lisää ja lisää. Miljoonat silmät.</p><p>*</p><p><strong>Meillä täällä Lännessä</strong> me tapaamme sanoa:</p><p>Liberaalidemokratia on parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa.</p><p>*</p><p>*</p><p>Lopuksi:</p><p><strong>Liberaali-demokraattista länttä</strong> kannattavien ihmisten syvin raivo ja inho on kohdistunut tämän 2000-järjestelmän uhreihin ja kriitikoihin, siis populistipoliitikkoihin ja rasisteihin.&nbsp;</p><p>Suuri osa populisteista ja rasisteista, edelleen sitaateissa, ei ole populisteja ja rasisteja, vaan realisteja.&nbsp;</p><p>He näkevät, kokevat ja tuntevat, miten maailma makaa &ndash; ja aivan luontaisesti, suoraan ja reflektiivisesti reagoivat maailmaan ja sen vinoon asentoon.&nbsp; he ovat suuren liberaali-demokraattisen voiton ja uniteetin &rdquo;kanarialintuja&rdquo;.&nbsp; he varoittavat, että hallitsemattoman finanssikapitalismin ja sen äitisynnyttäjän liberaali-demokraattisen järjestyksen onkaloissa ja mujuissa happi alkaa olla vähissä.&nbsp;</p><p>Aivan kuin kanarialinnut varoittivat reagoinnillaan, luontaisella tajuttomuudellaan ja kuoliaaksikkupsahtimisellaan, entisten hiilikaivosten työläisiä: nyt on vaaran paikka, aivan samoin nämä nykypäivän liberaali-demokraattisen systeemin kanarialinnut varoittavat: nyt on vaaran paikka.&nbsp;</p><p>*</p><p>SEKOITUKSEN AIKA &ndash; vuoden 2008 finanssikriisi</p><p><strong>Adam Tooze: Chrashed: How a Decade of Financial Crises Changed te World</strong></p><p>(ROMAHDUS: miten vuosikymmen finanssikriisejä muutti mailman), 2018.</p><p>Tämä LUHISTUMINEN</p><p>&quot;sekoitti sekä julkisen että yksityisen talouden&quot;.</p><p>Pankkien epäonnistumiset &quot;pakottivat hallituksen puuttumista yksityisten oligopolistien pelastamiseen&quot;.</p><p>Yhdysvaltain keskuspankki toimi jopa tarjoamaan likviditeettiä pankeille muissa maissa.</p><p>*</p><p>Kaiken kaikkiaan hän TOOZIE&nbsp; lisää, että haasteet olivat</p><p>&quot;<strong>järkyttävän teknistä ja monimutkaista. Ne olivat laaja-alaisia. He olivat nopeasti liikkeellä. Vuosina 2007-2012 painostus oli kestämätön. &quot;</strong></p><p>Tooze päätyy tähän kuvaukseen tapahtumista tuomiolla, jonka mukaan&quot; omilla ehdoillaan,. . . <strong>Yhdysvaltain valtiovarainministeriön</strong> ja <strong>Fedin</strong> sovittamat vastaukset olivat menestyksekkäästi menestyneet.</p><p>&quot;Silti näiden teknokraattien menestys, ensin demokraattisen kongressin tukemana George W Bushin hallinnon lopulta ja sitten demokraattisen presidentin Demokraatit eivät ole poliittisia etuja. Tasavallan puolueen adamantinen vastustus kaikkiin pyrkimyksiin käsitellä kriisi jälkeen (tai oppia) järkevästi hyötyy poliittisista palkinnoista. Viime kädessä heidän tarkoituksellinen raivoisuutensa johtivat Donald Trumpin 2016 vaaleihin, joita tässä kuvataan &quot;<strong>epätyydyttäväksi, narsistisin nationalistiksi&quot;.</strong></p><p><strong>= VOIDAAN SIIS SANOA:</strong></p><p><strong>US Demokraatit toteuttivat sen teknokraattisen korjausliikkeen, jolla Amerikassa paikkailtiin ja putkitettiin vuoden 2007-2008 finanssikriisi.&nbsp; </strong></p><p>Ensin Demokraattien tukemana G-W. Bushin hallinon lopulla, ja sitten Demokraattien oman presidentin B.H. Obaman hallinnon aikana.&nbsp; Demokraatit eivät silloin valvoneet ihmisten, citizens, etuja, vaan finanssikapitalismin, konsernien, megalopankkien, sijoittajien ja huijarien, uhkapelaajien etuja.&nbsp; Demokraatit eivät ajaneet US kansakunnan ja kansalaisyhteiskunnan etuja, vaan talouden ja suurten pääomien etuja.&nbsp;</p><p>Republikaanien maaninen halu vastustaa kaikkia, demonisoida ja torjua kaikkia järjestelmän systeemisiä ongelmia ja virhetoimintoja varmisti suurpääomien haltijoiden ja share holdereiden voiton, niin kriisin vielä kestäessä kuin kriisin jälkeen.&nbsp;</p><p>Viime kädessä US Demokraattien kykenemättömyys nähdä, mitä todella tapahtui 2008-2016, ja kyvyttömyys puuttua olennaisiin ongelmiin, johtivat D.J. Trumpiin 2016 vaaliessa, ja tätä politiikkaa</p><p>voidaan kuvata &rdquo;uuden tuhatluvun suurimmaksi inhimilliseksi katastrofiksi&rdquo;.</p><p>Kun US Demokraatit tänään kuvaavat nykypolitikkaa &rdquo;epätyydyttäväksi ja narsistis-nationalistiseksi&rdquo; politiikaksi, he omalla tavallaan palaavat omille oksennuksilleen.</p><p>*</p><p>Tämä on sitten monimutkainen tarina, taloudellisesti, taloudellisesti ja myös poliittisesti. <em>Jotkut asiat ovat kuitenkin nyt selvillä. </em></p><p><strong>Kriisi merkitsi vallitsevan yhteisymmärryksen loppua taloudellisen ja rahoituksellisen vapauttamisen </strong>puolesta.</p><p><strong>Se siirsi poliittista energiaa</strong> kohti <strong>populistisia ääripäitä</strong>, erityisesti kohti <strong>muukalaisvihamielistä oikeutta. </strong></p><p>Se <strong>heikensi Euroopan </strong>yhdentymisen legitiimiyttä. <em>Vakiintuneiden korkeatuloisten maiden maailma kaatui. Kaikki on nyt mahdollinen</em>. Jos nämä ovat kirjan laajaa päätelmää, mitkä ovat yksityiskohtaisempia, yksi on se, että <strong>tämä oli Pohjois-Atlantin kriisi</strong>, joka aiheutui <strong>vastuuttomasta ja huonosti säännellystä rahoitusalasta.</strong></p><p>*</p><p>Tooze näyttää yksityiskohtaisesti kuinka syvästi mukana olevat eurooppalaiset pankit olivat kriisin jälkeisessä hullunmyllyssä.</p><p>&quot;<strong>Maailmantalouden keskeinen akseli</strong> ei ollut <strong>aasialais-amerikkalainen</strong>, vaan <strong>euroamerikkalainen</strong></p><p><strong>*</strong></p><p>Tämä ei ollut vain Pohjois-Atlantin rahoituksen kriisi <strong>vaan myös dollariin perustuva rahoitus. Eurooppalaiset pankit ovat rakentaneet valtavia dollarin velkoja ja varoja, ja lähes kaikki velat, jotka koostuvat lyhyen aikavälin markkinakorkoista</strong>.</p><p>Kun tämä luotonanto jumiutui, nämä ulkomaiset pankit olivat vakavassa vaarassa.</p><p>Se oli keskuspankki, suoraan ja swap-linjojen kautta - dollari-lainoja muille keskuspankkeille, erityisesti Euroopan keskuspankille ja Englannin keskuspankille - jotka pelastivat päivän.</p><p>&nbsp;Lisäksi koska <strong>pankkijärjestelmät olivat niin suuria ja toisiinsa sidottuja</strong>, , sanat <strong>Ben Bernanke</strong> - Fedin puheenjohtaja kriisin pahimmissa päivissä ja tunnustettu akateeminen asiantuntija - &quot;<strong>maailmanlaajuisen historian pahin talouskriisi</strong>, mukaan lukien <strong>suuri masennus (1930-luvun lama)</strong>&quot;.</p><p>*</p><p>Se, että <strong>järjestelmällä toimineet ihmiset olivat niin pieniä käsityksiä näistä riskeistä</strong>, väistämättä <strong>tuhosivat vaatimuksensa pätevyydestä</strong> ja joillekin, jopa <strong>oikeudenmukaisuudelle</strong>.</p><p>Kun otetaan huomioon kriisin laajuus, ei ole olemassa vaihtoehtoa kattavalle valtion tukemalle pelastukselle.</p><p>Ja koska tämä oli dollariin perustuvaa rahoitusjärjestelmää, sen oli johdettava amerikkalaisia. Lisäksi, koska poliittiset paineet olivat jo ryhtyneet finanssipolitiikan vastaisiin toimiin jo vuonna 2010, keskuspankkien, <u>jotka eivät olleet (vaaleilla) valittuja edustajia</u>, joutuivat tekemään suurimman osan tarvittavista toimista.</p><p>Niiden poliittiset toimet, erityisesti &quot;<em>määrällinen keventäminen</em>&quot; &ndash; QE - yksityisen sektorin hallussa olevien varojen ja etenkin valtion joukkovelkakirjojen osto - <u>vahingoitti niitä</u>, jotka näkivät nämä toimet markkinoiden luonnottomana vääristymänä, säästäjien palauttamattomana vähentämisenä tai perusteettomasti vaurastunut <u>jo varakkaiden rikkaus</u>.</p><p>*</p><p>Nämä toimet olivat <strong>kuitenkin sekä sopivia että onnistuneita</strong>. Vaaditun <strong>vastauksen laajuus ja luonne olivat merkittäviä poliittisia seurauksia</strong>. <strong>Yleisö oli järkyttynyt pankeille myönnettävän tuen suuruudesta</strong> ja vielä pahemmin pankkien maksettavista <strong>bonuksista</strong>.</p><p>Tämä oli raivostunut siitä, että s<u>adat miljoonat tavalliset ihmiset kärsivät menettämästä kotejaan ja työpaikkojaan tai joutuivat kriisin jälkeiseen verorasitukseen</u>.</p><p>Monet olivat myös <strong>raivostuneita siitä</strong>, että vain harvoja vanhempia ihmisiä syytettiin.</p><p><strong>Luottamus, joka täytyy olla missä tahansa demokratian välillä eliitit ja kaikki muut romahtivat. </strong></p><p><strong>Luottamus mennyt, </strong><strong>salaliitot </strong><strong>ja </strong><strong>poliittiset pankit </strong><strong>olivat päivä.</strong></p><p>Ehkä hirvein, <strong>konservatiiviset</strong> poliitikot <strong>Yhdysvalloissa, </strong>Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa menestyksekkäästi <em>uudelleenkohdistivat kriisin seurauksena valvonnan ulkopuolisesta finanssipolitiikasta pikemminkin</em> kuin ulos -rahoitusalan valvonnasta.</p><p>*</p><p>Näin ollen Yhdistyneen kuningaskunnan koalitiohallituksen <strong>valtiovarainministerin George Osborne</strong> siirsi syyllisyyden kurinpidolle <strong>väitettyyn työvoiman heikkouteen</strong>.</p><p>Saksalaiset poliitikot siirsivät kreikkalaisen sekasortoa pankistaan ​​Kreikan poliitikoille.</p><p>Rahoituskriisin muuttaminen finanssipoliittiseksi kriisiksi aiheuttaa sekaannusta syystä. Silti tämä poliittinen ponnistelu osoittautui loistavaksi vallankaappaukseksi. <strong>Se väänsi huomion siitä, että vapaa markkinoiden rahoitus epäonnistui sellaisten hyvinvointivaltioiden kustannuksiin, joihin he eivät halunneet</strong>.</p><p><strong>Samanaikaisesti finanssikriisi oli todellakin jättänyt useimmat maat pysyvästi köyhemmmiksi kuin mitä oli odotettu</strong>.</p><p><em>Ihmiset olivat koko ajan huonompia. Tämä kurjuus oli jaettava.</em></p><p>Kysymys oli aina: <strong>miten</strong>.</p><p><strong>Kriisi paljasti myös euroalueen varautumisen puutteen</strong>.</p><p>Toose tarkentaa yhtenäisen valuuttakurssin kriisin kriittisen ja pitkällisen historian sekä henkiset, poliittiset, taloudelliset ja institutionaaliset puutteet, jotka ovat aiheuttaneet sen tarpeettoman vaille ja syvälle.</p><p>Konservatiiviset poliitikot korostivat kriisiä, ei pelkästään valvonnan ulkopuolisen rahoitusalan tuotteina, vaan valvonnan ulkopuolisen veropolitiikan seurauksena.</p><p>Erityisesti Kreikassa ja Irlannissa, erityisesti EKP: ssä, tarvittavat ja oikeudenmukaiset velkajärjestelyt Jean-Claude Trichet, on vain yksi, vaikkakin ratkaiseva osa tätä tarinaa.</p><p><strong>Vielä tärkeämpää oli se, että Euroopan pankkijärjestelmän pääomapohjan vahvistamista ei ole pakotettu tavalla, jolla amerikkalaiset tekivät niin onnistuneesti.</strong></p><p><strong>*</strong></p><p>Toinen osa tätä tarinaa on kuitenkin epävakauden lisääntyminen Yhdysvaltojen ja ristiriidat Saksan välillä siitä, miten käsitellä kriisiä.</p><p>Puolalaisen ulkoministerin <strong>Radoslaw Sikorski</strong> sanoi vuonna 2011:</p><p>&quot;Luulen, että olisin ensimmäinen puolalaisen historian ulkoministeri joka näin sanoo, mutta täällä on sen paikka:</p><p>pelkään Saksan voimaa vähemmän kuin olen alkanut pelätä Saksan toimettomuutta.</p><p>Teistä on tullut Euroopan välttämätön kansakunta.</p><p>Ette voi epäonnistua johtajan tehtävässänne.&quot;</p><p>Kaivattu &rdquo;Toimi&rdquo; tuli, mutta se oli aina liian vähän ja liian myöhään.</p><p>Kuitenkin tuomitsematta ja onnea - ennen kaikkea onnea pragmaattiselle Angela Merkelille Saksan liittokanslerille ja pääjohtaja Mario Draghi EKP: n puheenjohtajana - euroalueen kamppailee.</p><p>Mutta se oli läheltäpiti-juttu.</p><p>Tooze selittää esimerkiksi, että kun Draghin oli ratkaistava &quot;mitä hän tekee&quot; Lontoossa heinäkuussa 2012, hän toimi spontaanisti, ei suunnitellusti.</p><p>&nbsp;Ennen kaikkea vallitsevat toisaalta kansallisen poliittisen vastuullisuuden ja toisaalta kansallisen valuutan väliset jännitteet. Euron draamaa ei todellakaan ole ohi.</p><p>Kirjassa analysoidaan myös Itä-Euroopan ja Venäjän toimien seurauksia. Siinä selitetään, miten kriisi johti suoraan Fidesz-puolueen voittoon vuoden 2010 vaaleissa, ja siksi Unkari nyt on matkalla Viktor Orbanin &quot;<strong><em>epälilberaaliseen demokratiaan</em></strong>&quot;.</p><p>Finanssikriisin törmäysvaikutus muutti Venäjän hallituksen (VVP) ja oligarkkien välisiä suhteita.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko liberaalidemokratia parasta mitä ihminen voi tehdä housut jalassa

*

Motto: Liberalismi ja Demokratia suhtautuvat toisiinsa kuin tuli ja vesi.

Liberalismi ihannoi ja tavoittelee vapauksia (lat. libertas) – ja useimmiten myös saavuttaa ne.  Libertas on perimmältään filosofinen käsite, asiain tila, jossa joku tai jokin on vapaa

Mutta vapaudet ovat aina selektiivisiä, valikoivia.  Köyhä ja heikko ei ole koskaan vapaa.  Vahva ja vauras omaa lähtökohtaisesti enemmän vapauksia.  Järjestelmä, joka arvostaa, tavoittelee ja tarjoaa vapauksia, tarjoaa niitä kukkuramitoin niille, joilla on edellytykset hankkia vapauksia, nauttia vapauksista ja olla osallisena vapauksiin.  Vapaudet on primääristi tarjolla vahvoille ja vauraille, jo alkujaan vapaille.

Jos joku sekoittaa  tällaisen jakkojärjestelmän ihanteeseen nimeltä demokratia, kansanvalta, niin hän erehtyy ja erehtyy pahasti.

Kansan valta on osallisuutta, osallistumista ja nautintaa vallasta ja – joissain tapauksissa myös nautintaa vallassa. Haavikkolainen kysymys, kun kansa saa vallan, niin kuka sen silloin saa, on aina ajankohtainen, koskaan lakastumaton. 

Niinpä tuli ja vesi.

*

”Hallitsematon markkinatalous voi johtaa sotaan.”

*

Mitä sanoo klassisen liberalismin ja modernin kapitalismin isä – Locke?

Kysymys liberaalismin suhtautumisesta demokratiaan voi tuntua aluksi oudolta.  Liberaalithan kannattavat demokratiaa!  EU ja sen kaikki jäsenvaltiot mielletään liberaalidemokratioiksi.  Vapaudesta ja demokratiasta puhutaankin ikään kuin ne olisivat jokseenkin yksi ja saman asia, tai liittyisivät ainakin luonnostaan toisiinsa.

Liberalismin ja demokratian suhde on kuitenkin kautta historian ollut kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.  Kuvaavaa on jo se, että esimerkiksi klassisen liberalismin perustaja John Locke ei edes käyttänyt sana demokratia hahmotellessaan, miten vapaan yhteiskunnan tulisi toimia”, kirjoittaa Jari Kuikanmäki blogissaan 30.8.2016.

Pelkistyksiin taipuvainen Wikipedia määrittelee Locken ajattelun ytimen:

”Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla oikeutettu vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, kansalaisilla oli oikeus kapinaan.

Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus poliittisen filosofian kehitykseen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolestapuhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa Amerikan vallankumoukseen ja itsenäisyysjulistukseen.”

Niinpä lockelainen klassinen liberalismi – erityisesti siltä osin kuin  mitä se painottaa vapauksia ja omaisuuden hallintaan littyviä oikeuksia - oli Yhdysvaltain perustajaisien ajatuksissa keskeisesti esillä. 

Itseasiassa käsitettä demokratia ei edes mainita Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa eikä perustuslaissa, vaikka 13 siirtokunnan federaatiota alettiinkin sittemmin kutsumaan ”maailman ensimmäiseksi demokratiaksi”.

Yhdysvallat ei alun alkuaan tavoitellut demokratiaa, kansalaisten vaikutusvaltaista vallankäyttöä, vaan sen tavoitteet olivat vapaan miehen aseman ja oikeuksien ylläpitoon ja turvaamiseen primääristi tähtääviä.  Eikä tässä lähtökohtaisessa asetelmassa ole tapahtunut muutoksia, vaan valtioidean syntynäkyä on uskollisesti toteutettu. 

(Lockelaisuudesta: !...jokaisella ihmisellä (lue: valkoihoisella kristityllä) on oikeus omaan persoonaansa ja tekemäänsä työhön, samoin työnsä tuloksiin. Sekoittamalla työtään maahan yksilö saa oikeuden myös maanomistukseen. Ahkera valloittaja kykeni hankkimaan paljon maata esimerkiksi Pohjois-Amerikasta, koska alkuperäisasukkaat (intiaanit) käyttivät maata tehottomasti. Siirtomaavallat saivat Locken ajatuksista tukea (tuottavuus) alusmaiden valloituksille, eikä Locke vastustanut alkuperäisasukkaiden orjuuttamista. Maanomistajalle kuuluvat myös hänen palvelijoidensa työn tulokset.  …)

Vapaus on Yhdysvaltain johtotähti, ja laajasti käsitettynä näkynä ”vapaudesta esteiden puutteena”.  Ei mitään vapautta jostakin.  Vaan laajat vapaudet johonkin.  Tämä voidaan nähdä dynaamisena rynnistyksenä, jokamiehen oikeutena ponnistella ”kohti onnea”, mutta maan tasalla ja elämään tuotuna se merkitsee vahvojen ylivaltaa ja heikkojen jäämistä jalkoihin.

Tätä ilmiötä emme vielä näe viidennen teollisen vallankumouksen, digitaalisuuden ja uniroboptiikan kauden vasta hahmottuessa.  Mutta ihmisten kansantaloudellisen osallistumisen rajoitukset me jo näemme ja tiedämme.  Tämän osallisuusvajeen ja suurta enemmistöä koskevan tuotannollistaloudellisen tuottavuushandicapin seuraukset realisoituvat kaiken aikaa, kumuloituvasti. 

In Liberty We Trust.

Vapaudet ajavat kansakunnat kiipeliin ja orjuuteen.  Vapaudet ovat harvanvallan siemen.

Liberaalidemokraattisessa Yhdysvalloissa teloitetaan ihmisiä, vähän samoin kuin Kiinassa ja enimmässä osassa maailman itsenäisistä maista. Amerikoissa osa teloituksista tehdään päivävalossa keskellä kaupunkeja, poliisin toimesta.

Hedelmistään puu tunnetaan.

Francis Fukuyama oli varmasti väärässä, kun hän sanoi, että liberaalidemokratia on historian loppu.

Mutta hän oli varmasti oikeassa väittäessään, että liberaalidemokratia on paras asia, joka ihmisille voi tapahtua.

*

Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, minkälaisten olosuhteiden hedelmiä diktatuurit ovat

Eräät epäortodoksiset tutkijat ovat nähneet yhtäläisyyksiä lukuisten yksinvaltiuksien valtiollisessa etymologiassa.

Venäjän keisarivallan hapertuminen tuotti tilan, jossa bolshevikit 1917 saivat vallan haltuunsa kuin ylikypsän omenan.  Keisarivallan lujan kouran herpaantuessa Saksasta tuli tempoileva Weimarin tasavalta, joka synnytti lehtolapsenaan Kansallissosialistisen Kolmanne valtakunnan.  Kommunistivallan murtuminen Neuvostoliitossa johti Jeltsiniläiseen anarkiaan ja hallitsemattomaan ryöstökapitalismiin, joka samalla rokotti merkittävän määrän venäläisistä elinaikaiseen immuniteettiin kaikkea mikä haiskahtaakaan käsitteiltä Liberal ja Demoracy – ne kuulostavat monien korvissa kreiseiltä..

Mikä sitten oli Nykyisen Venäjän syntypohja ja inkubaatiokehto? 

Juuri tuo Kylmän sodan sohjoinen jälkitila, liberaali Venäjä, siitä nousivat ne edellytykset, joiden keskellä presidentti V.V. Putinista on muotoutunut elinikäinen tsaari ja Venäjästä nykyinen vahvan yksinvallan näyttämö.  

Lue enemmän tämänsuuntaisista näkemyksistä esim. täältä ja ala-linkeistä: https://en.wikipedia.org/wiki/Erik_von_Kuehnelt-Leddihn 

Von Kuehnelt-Leddihn käsittelee yhteiskuntapoliittisissa kirjoituksissaan muun muassa niiden filosofisisten ja kulttuuristen virtauksien alkuperää jotka lopulta muodostivat natsismia.

Kylmän sodan jälkitilassa Globaali markkinatalous ja Liberaalidemokratia näyttivät eurooppalaisin silmin väistämättömän voitokkaalta reseptiltä.

Syksyllä 1941 Saksan voitto näytti olevan käden ulottuvilla.

*

Toisen maailmansodan kynnyksellä maailmassa oli enää vain 13 demokraattista valtiota.

1960-luvulla luku oli kolminkertainen.

Kehitys jatkui, eikä se rajoittunut vain tiettyyn kulttuuripiirin, Läntiseen.

Kreikka, Etelä-Korea ja Brasilia valitsivat kaikki demokratian, vaikka naapureissa oli malleja myös toisenlaiseen valintaan.

Fukuyaman kirjan julkaisun aikaan (1992) jo 61 valtiota täytti liberaalidemokratian tunnuspiirteet: maita hallittiin monipuoluejärjestelmän kautta ja kansalaisten perusoikeuksia suojeltiin lailla.  Tämä ei suinkaan tarkoittanut, että kaikki maat olisivat olleet vakaita demokratioita.

Tärkeintä oli liberaalidemokratian idea, jota kohti valtiot pyrkivät.  Se oli kaikkialla sama.

Mutta 25+ vuotta myöhemmin Fukuyaman analyysi tuntuu …vähän ennenaikaiselta.

Tutkimuslaitos Freedom Housen mukaan kansalaisten vapaudet ovat heikentyneet jo 11 vuotta perkkäin.

Kiina, Turkki, Venäjä, monet muslimimaat ja entiset neuvostotasavallat eivät näytä olevan liberaalidemokratian tiellä.  Yhdysvaltojen halu demokraattisten arvojen edistämiseen on sekin laskussa. 

Mutta mikä sitten selittää pysähdyksen?  Onko liberaalidemokratialle syntynyt 25 vuoden aikana jokin parempi vaihtoehto?

Fukuyaman mielestä tämä on mahdotonta.  Kaikkia kuviteltavissa olevia järjestelmiä on jo kokeiltu. ..

Parempioen vaihtoehtojen puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kertaalleen kokeiltua poliittista järjestelmää voisi yrittää kokeilla vielä uudestaan.

Kirjan julkaisun jälkeen Venäjän presidentti Vladimir Putin on onnistuntu elvyttämän tsaarinajan perinteitä ja Lähi-Idäsä poliittinen islam on saanut yhä enemmän kannatusta.

Populismia Fukuyama ei ennustanut.

1990-luvun alussa harva ajatteli, että liberaalidemokratia voisi päättyä itsemurhaan.

Lähde: lainaillen, Jani Parkkali/YLE 2.7.2017; https://yle.fi/uutiset/3-9686345

*

Yhdysvallat toimii tänään valtiona ja kansakuntana avoimen suicidaalisesti.

Yhdysvaltain nykymeno on täysin samaa kuin Roomassa rappion aikana, ennen Rooman valtakunnan lopullista tuhoa.

*

Eliitin petos

Britannian pääministeri Tony Blair sanoi lokakuussa 2005:

Ihmiset keskustelevat siitä miten meidän pitää pysäyttää globalisaatio.  Yhtä hyvin he voisivat väitellä siitä, miten syksy seuraa kesää”.

Kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 2007 Alan Greenspanilta, Federal reserven pääjohtajalta kysyttiin, ketä hän tuki Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. 

Greenspanin vastaus oli häkellyttävä.  Pääjohtaja kertoi, ettei ehdokkaalla ollut mitään väliä, koska – kiitos globalisaation – Yhdysvaltain markkinoiden edistys on yksinomaan riippuvainen maailmanmarkkinoista. 

Täysin riippumatta kuka tuleva presidentti oli.  Maailmaan hallitsevat Globaalit markkinavoimat – GMV. (The Guardian, 29.7.2018).

Muulla ei ollut väliä.

Seuraavana vuonna, 2008, Yhdysvaltain asuntolainamarkkinat romahtivat ja seurasi finanssikriisi, josta tuli – globaali kriisi.

Vakauden aika liukui Levottomuuden aikaan. 

*

Vallalla on sotaliberaalidemokratia.  Aivan kuin bolshevikkien aikana Venäjällä oli vallassa sotabolshevismi.  Se taisteli vastavallankumousta, oman maan kansalaisia ja ulkoisia vihollisia vastaan. Siinä sodassa oli kolme rintamaa, raskas sota.  Mutta niin on myös sotaliberalismillakin.  Kolmen rintaman sota.  Sota antiliberalismia vastaan, sota oman maan kansalaisia vastaan ja – kaikkien sota globaaleilla markkinoilla kaikkia vastaan.

Taistelu antaa moraalisen ja juridisen oikeuden käyttää kovia otteita. Ampua kovilla. Jättää haavoittuneita polun varteen.

Sotaliberaalidemokratian kutsumuksena on ihmiskunnan vapauttaminen kansakunta kerrallaan. Vapauttaa mistä?  Ei mistään, tiedottomasta olemisesta korkeintaan, mutta vapauttaa mihin?  Selkeään olemiseen liberaalidemokraattisia.

Olemassaolon korkeina muotoina, joissa yhteiskunta ja valtio kasvavat pieniksi, mutta yritykset, kompleksit ja konglomeraatit kasvavat – ja näyttävät voimansa.  Jumalan ruoskan ja liikelain lyijynkovan nyrkin.

Mitkään valtiot eivät ole julistaneet niin montaa sotaa ja käyneet niin montaa sotaa (julistettua tai julistamatonta), kuin nämä maat, jotka kutsuvat itseään liberaalidemokraateiksi.

Mutta sitä ei sovi ihmetellä.  He edustavat maailmanhistorian kehittyneintä ja parasta aatetta, valtiota ja aatemaailmaa.  Siksi innokas ristiretkeläistunnelma ja ritariston taisto kaikkea alhaista ja ulkopuolista kohtaan.  Selkeimmillään, ja paljaimmillaan, siis raadollisimmillaan, tämä kaikki näyttäytyi presidentti George W. Bushin hallintokaudella.  Hän oli liian ohut ja lyhyt, historianäkemykseltään, käsittääkseen salauksen merkityksen, mutta se toisaalta antaa hänelle suoranaista rehellisyyden, peittelemättömyyden patinaa.

Hyvin sotaisia nämä vapaat yhteiskunnat, jotka niin mielellään esiintyvät omissa oloissaan teekutsujen tyyssijana, pullan ja mehun valtoina.

*

Berkeleyn yliopiston poliittisen teorian professori Wendy Brown kuuluu niihin intellektuelleihin, jotka näkevät läntisten ydinarvojen näivettyvän sisältäpäin.

Hän käsittelee vuonna 2006 julkaistussa artikkelissaan American Nightmare: Neoliberalism, Neoconservatism and De-Democratization uusliberalismin ja uuskonservatismin keskinäistä suhdetta 2000-luvun amerikkalaisessa politiikassa.

Brown väittää, että uusliberalismi ja uuskonservatismi ovat muodostaneet eriskummallisen poliittisen symbioosin, joka on heikentänyt Yhdysvaltain liberaalidemokraattista poliittista kulttuuria. Uusliberalismi ja uuskonservatismi ovat voimakkaista keskinäisistä ristiriitaisuuksistaan huolimatta konvergoituneet Yhdysvaltain politiikassa tavalla, jolla on ollut järisyttäviä seurauksia maan poliittiselle elämälle.

Uusliberalismin ja uuskonservatiivisuuden epäpyhä ristisiitos on Brownin mukaan heikentänyt amerikkalaista liberaalidemokratiaa tuottamalla kyynisen ja passiivisen kansalaisen, joka ei vaali vapautta ja tasa-arvoa, jota ei kiinnosta taloudellisen ja poliittisen vallan jatkuva keskittyminen harvoihin käsiin ja joka ei edes odota politiikan ja hallinnon olevan tilivelvollisia kansalaisille.”

Petri Jämsä: https://petejamsa.wordpress.com/2015/10/27/uusliberalismin-ja-uuskonservatiivisuuden-epapyha-ristisiitos/  &

http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206283-uusliberalismin-ja-uuskonservatismin-amerikkalainen-ristisiitos

*

Liberaalidemokratia ja populismi¨

Mitä on tapahtumassa länsimaiden politiikassa?

Vallitsevassa kokonaiskuvassa on menetetty usko perinteiseen poliittiseen eliittiin ja kansalaiset etsivät radikaaleja vaihtoehtoja.

Taustalla on neljä yleistä syytä:

taloudellinen epävarmuus,

maahanmuuton vastaisuus,

terrorismin pelko ja

perinteisen median aseman heikentyminen.

*

Missään eivät populistit ole voittaneet enemmistöä ilman yhteistyötä vakiintuneiden konservatiivien kanssa.

Lähde: http://www.sdpnaantali.fi/post/liberaalidemokratia-ja-populismi

*

Pitkään todisteltiin Lännessä että kehitys ja talouskasvu ei ole mahdollista ilman kahta: kapitalismia ja demokratiaa.

Vapaudesta ei tuossa yhteydessä tavattu puhua.

Kapitalismi ja demokratia.  Missä nämä siamilaiset kaksoset liikkeellä, siellä kukoistava talous ja myhäilevä kansa.

Tuossa double check´issä ei mainita vapautta.

Vain markkinat ja Kansanvalta, mikä on todistettu umpikuja.

Vapaus on vapaus on liikkumatila.

Vapaus on raaka ilo, joka tulehtuu pian, menee paiseiksi.

Vapaus on vahvemman väljyyttä.  Toiset se panee kahleisiin, joista ihminen voi vain vapautua, uneksia.

Demokratia on deemoksen valta, on kansanvalta: tasa-arvoa jossa kaikki ovat tasa-arvoisia mutta jotkut ovat enemmän tasa-arvoisai.

Vapaus jossa kaikki ovat vapaita, mutta eräät ovat vapaampia kuin muut.  Noin 99 %.

Tätä kombinaatiota ihmiset eivät yleensä tiedä, koska se on visusti sensuroitu todellisuudesta, paitsi pommitusten kohteeksi joutuneilta.  Heillä empiirinen tieto.

He jotka syvimmin kumartavat kansanvallan suuntaan, kimpaantuvat pahimmin kun kansa sanoo jotain: Brexit, Trump, Putin.

*

Kun 1900-luvulla ratkaisuksi kaikkeen tarjottiin valtiota,

tarjotaan professori Markku Kuisman mukaan nyt

malliksi yrityksiä.

Markkinatalous on ymmärretty nykymaailmassa väärin.  Markkinat ovat uskomaton voima. Ne ovat kuin tuli, joka on hyvä renki, mutta huono isäntä.  Kun markkinatalous pannaan töihin oikealla tavalla, se tekee yhteiskunnalle suuren palveluksen.  Mutta jos sen dynamiikan ja logiikan annetaan hallita kaikkea, ei siitä tule yhtään mitään.

Hänen mukaansa tuhansien vuosien historiasta ei löydy yhtään onnistunutta valtiota, joka olisi pyrkinyt olemaan mahdollisimman

pieni,

heikko

ja talouselämään puuttumaton.

”nyt tehdään vääriä asioita eikä ymmärretä, mihin se markkinatalous aina valjastetaan.   Suomeakin yritetään kovasti uudistaa, mutta vaarana on, että sitä pilataan aktiivisesti”.

Kuisma ihmettelee, ”miten nykyiset sukupolvet vaikuttavat olevan markkinoiden edessä avuttomia.

Historiasta löytyy vaikka kuinka monta tapausta, joissa markkinoita on kahlittu hyvin tuloksin, Yhdysvaltain kilpailulainsäädännöstä alkaen”.

Lähde: Helsingin Sanomat, 29.7.2018: Professori Markku Kuisman ”jäähyväisluento”. https://www.verkkouutiset.fi/professori-hslle-hallitsematon-markkinatalous-voi-johtaa-sotaan/

*

Pakollinen liberaalidemokratia

”Liberaalidemokratian pohtiminen antoi minulle heti vastauksen, että totta kai erityisesti oikeisto tykkää liberaalidemokratiasta,

koska juuri liberaalit ovat täydellisesti sekoittaneet koko maailman, josta seuraa, että suurpääomalle riittää rajattomasti halpaa työvoimaa, joka pysyy rauhallisena, kun vain liberaalit hokevat rajatonta "rakkauttaan", johon pyritään pelottelemalla, uhkailemalla ja sensuroimalla toisinajattelijoita.

Liberaalit ja vasemmistolaiset eivät pysty käsittämään, että juuri tämä kaiken vapauden vaatiminen on johtanut siihen, että nyt vasta kahdeksan ihmistä omistaa puolet koko ihmiskunnan varallisuudesta.

= Liberaalivasemmisto on pelannut kaiken aikaa suurpääoman maaliin.!!!”

http://sinenmaa.blogspot.com/2017/01/pakollinen-liberaalidemokratia.html

 

*

Liberaalidemokratia ilman naamiota 

Reaali-liberaali-demokratia. 

Hedelmistään puu tunnetaan.

Liberaalidemokratian ”puun” hedelmiä:

85 henkilöä omistaa enemmän kuin 3,659 miljardia ihmistä.

Talouskasvusta yli 80 % ohjautuu eniten tienaavien 10 %:n taskuihin.

Finanssikriisi on lihottanut jo ennestään varakkaita konserneja ja rahoitusrakennelmia.

Mitä liberaalidemokratia on antanut persauksille köyhille?  Unelmia jotka ovat murskautuneet ja unelmien sirpaleita jotka haavoittavat paljasjalkakansalaisia.

Jos liberaalidemokratia keksittäisiin nyt ja näytettäisiin ihmisille sen hedelmät, todella monet sanoisivat:

kaatakaa tuo puu ja polttakaa roviolla! 

Mutta kun sukupolvinen poliittis-ideologinen messutus on johonkin mittaan hämärtänyt ihmisten kykyä ajatella ja nähdä:

katsoa suoraan silmiin liberaalidemokratiaa ja sen vääristyneitä kasvoja,

heidän on vaikea vielä tässä vaiheessa antaa tuomiotaan tuolle pedolle.

Mutta vain toistaiseksi. 

Joka päivä silmät avautuvat lisää ja lisää. Miljoonat silmät.

*

Meillä täällä Lännessä me tapaamme sanoa:

Liberaalidemokratia on parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa.

*

*

Lopuksi:

Liberaali-demokraattista länttä kannattavien ihmisten syvin raivo ja inho on kohdistunut tämän 2000-järjestelmän uhreihin ja kriitikoihin, siis populistipoliitikkoihin ja rasisteihin. 

Suuri osa populisteista ja rasisteista, edelleen sitaateissa, ei ole populisteja ja rasisteja, vaan realisteja. 

He näkevät, kokevat ja tuntevat, miten maailma makaa – ja aivan luontaisesti, suoraan ja reflektiivisesti reagoivat maailmaan ja sen vinoon asentoon.  he ovat suuren liberaali-demokraattisen voiton ja uniteetin ”kanarialintuja”.  he varoittavat, että hallitsemattoman finanssikapitalismin ja sen äitisynnyttäjän liberaali-demokraattisen järjestyksen onkaloissa ja mujuissa happi alkaa olla vähissä. 

Aivan kuin kanarialinnut varoittivat reagoinnillaan, luontaisella tajuttomuudellaan ja kuoliaaksikkupsahtimisellaan, entisten hiilikaivosten työläisiä: nyt on vaaran paikka, aivan samoin nämä nykypäivän liberaali-demokraattisen systeemin kanarialinnut varoittavat: nyt on vaaran paikka. 

*

SEKOITUKSEN AIKA – vuoden 2008 finanssikriisi

Adam Tooze: Chrashed: How a Decade of Financial Crises Changed te World

(ROMAHDUS: miten vuosikymmen finanssikriisejä muutti mailman), 2018.

Tämä LUHISTUMINEN

"sekoitti sekä julkisen että yksityisen talouden".

Pankkien epäonnistumiset "pakottivat hallituksen puuttumista yksityisten oligopolistien pelastamiseen".

Yhdysvaltain keskuspankki toimi jopa tarjoamaan likviditeettiä pankeille muissa maissa.

*

Kaiken kaikkiaan hän TOOZIE  lisää, että haasteet olivat

"järkyttävän teknistä ja monimutkaista. Ne olivat laaja-alaisia. He olivat nopeasti liikkeellä. Vuosina 2007-2012 painostus oli kestämätön. "

Tooze päätyy tähän kuvaukseen tapahtumista tuomiolla, jonka mukaan" omilla ehdoillaan,. . . Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ja Fedin sovittamat vastaukset olivat menestyksekkäästi menestyneet.

"Silti näiden teknokraattien menestys, ensin demokraattisen kongressin tukemana George W Bushin hallinnon lopulta ja sitten demokraattisen presidentin Demokraatit eivät ole poliittisia etuja. Tasavallan puolueen adamantinen vastustus kaikkiin pyrkimyksiin käsitellä kriisi jälkeen (tai oppia) järkevästi hyötyy poliittisista palkinnoista. Viime kädessä heidän tarkoituksellinen raivoisuutensa johtivat Donald Trumpin 2016 vaaleihin, joita tässä kuvataan "epätyydyttäväksi, narsistisin nationalistiksi".

= VOIDAAN SIIS SANOA:

US Demokraatit toteuttivat sen teknokraattisen korjausliikkeen, jolla Amerikassa paikkailtiin ja putkitettiin vuoden 2007-2008 finanssikriisi. 

Ensin Demokraattien tukemana G-W. Bushin hallinon lopulla, ja sitten Demokraattien oman presidentin B.H. Obaman hallinnon aikana.  Demokraatit eivät silloin valvoneet ihmisten, citizens, etuja, vaan finanssikapitalismin, konsernien, megalopankkien, sijoittajien ja huijarien, uhkapelaajien etuja.  Demokraatit eivät ajaneet US kansakunnan ja kansalaisyhteiskunnan etuja, vaan talouden ja suurten pääomien etuja. 

Republikaanien maaninen halu vastustaa kaikkia, demonisoida ja torjua kaikkia järjestelmän systeemisiä ongelmia ja virhetoimintoja varmisti suurpääomien haltijoiden ja share holdereiden voiton, niin kriisin vielä kestäessä kuin kriisin jälkeen. 

Viime kädessä US Demokraattien kykenemättömyys nähdä, mitä todella tapahtui 2008-2016, ja kyvyttömyys puuttua olennaisiin ongelmiin, johtivat D.J. Trumpiin 2016 vaaliessa, ja tätä politiikkaa

voidaan kuvata ”uuden tuhatluvun suurimmaksi inhimilliseksi katastrofiksi”.

Kun US Demokraatit tänään kuvaavat nykypolitikkaa ”epätyydyttäväksi ja narsistis-nationalistiseksi” politiikaksi, he omalla tavallaan palaavat omille oksennuksilleen.

*

Tämä on sitten monimutkainen tarina, taloudellisesti, taloudellisesti ja myös poliittisesti. Jotkut asiat ovat kuitenkin nyt selvillä.

Kriisi merkitsi vallitsevan yhteisymmärryksen loppua taloudellisen ja rahoituksellisen vapauttamisen puolesta.

Se siirsi poliittista energiaa kohti populistisia ääripäitä, erityisesti kohti muukalaisvihamielistä oikeutta.

Se heikensi Euroopan yhdentymisen legitiimiyttä. Vakiintuneiden korkeatuloisten maiden maailma kaatui. Kaikki on nyt mahdollinen. Jos nämä ovat kirjan laajaa päätelmää, mitkä ovat yksityiskohtaisempia, yksi on se, että tämä oli Pohjois-Atlantin kriisi, joka aiheutui vastuuttomasta ja huonosti säännellystä rahoitusalasta.

*

Tooze näyttää yksityiskohtaisesti kuinka syvästi mukana olevat eurooppalaiset pankit olivat kriisin jälkeisessä hullunmyllyssä.

"Maailmantalouden keskeinen akseli ei ollut aasialais-amerikkalainen, vaan euroamerikkalainen

*

Tämä ei ollut vain Pohjois-Atlantin rahoituksen kriisi vaan myös dollariin perustuva rahoitus. Eurooppalaiset pankit ovat rakentaneet valtavia dollarin velkoja ja varoja, ja lähes kaikki velat, jotka koostuvat lyhyen aikavälin markkinakorkoista.

Kun tämä luotonanto jumiutui, nämä ulkomaiset pankit olivat vakavassa vaarassa.

Se oli keskuspankki, suoraan ja swap-linjojen kautta - dollari-lainoja muille keskuspankkeille, erityisesti Euroopan keskuspankille ja Englannin keskuspankille - jotka pelastivat päivän.

 Lisäksi koska pankkijärjestelmät olivat niin suuria ja toisiinsa sidottuja, , sanat Ben Bernanke - Fedin puheenjohtaja kriisin pahimmissa päivissä ja tunnustettu akateeminen asiantuntija - "maailmanlaajuisen historian pahin talouskriisi, mukaan lukien suuri masennus (1930-luvun lama)".

*

Se, että järjestelmällä toimineet ihmiset olivat niin pieniä käsityksiä näistä riskeistä, väistämättä tuhosivat vaatimuksensa pätevyydestä ja joillekin, jopa oikeudenmukaisuudelle.

Kun otetaan huomioon kriisin laajuus, ei ole olemassa vaihtoehtoa kattavalle valtion tukemalle pelastukselle.

Ja koska tämä oli dollariin perustuvaa rahoitusjärjestelmää, sen oli johdettava amerikkalaisia. Lisäksi, koska poliittiset paineet olivat jo ryhtyneet finanssipolitiikan vastaisiin toimiin jo vuonna 2010, keskuspankkien, jotka eivät olleet (vaaleilla) valittuja edustajia, joutuivat tekemään suurimman osan tarvittavista toimista.

Niiden poliittiset toimet, erityisesti "määrällinen keventäminen" – QE - yksityisen sektorin hallussa olevien varojen ja etenkin valtion joukkovelkakirjojen osto - vahingoitti niitä, jotka näkivät nämä toimet markkinoiden luonnottomana vääristymänä, säästäjien palauttamattomana vähentämisenä tai perusteettomasti vaurastunut jo varakkaiden rikkaus.

*

Nämä toimet olivat kuitenkin sekä sopivia että onnistuneita. Vaaditun vastauksen laajuus ja luonne olivat merkittäviä poliittisia seurauksia. Yleisö oli järkyttynyt pankeille myönnettävän tuen suuruudesta ja vielä pahemmin pankkien maksettavista bonuksista.

Tämä oli raivostunut siitä, että sadat miljoonat tavalliset ihmiset kärsivät menettämästä kotejaan ja työpaikkojaan tai joutuivat kriisin jälkeiseen verorasitukseen.

Monet olivat myös raivostuneita siitä, että vain harvoja vanhempia ihmisiä syytettiin.

Luottamus, joka täytyy olla missä tahansa demokratian välillä eliitit ja kaikki muut romahtivat.

Luottamus mennyt, salaliitot ja poliittiset pankit olivat päivä.

Ehkä hirvein, konservatiiviset poliitikot Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa menestyksekkäästi uudelleenkohdistivat kriisin seurauksena valvonnan ulkopuolisesta finanssipolitiikasta pikemminkin kuin ulos -rahoitusalan valvonnasta.

*

Näin ollen Yhdistyneen kuningaskunnan koalitiohallituksen valtiovarainministerin George Osborne siirsi syyllisyyden kurinpidolle väitettyyn työvoiman heikkouteen.

Saksalaiset poliitikot siirsivät kreikkalaisen sekasortoa pankistaan ​​Kreikan poliitikoille.

Rahoituskriisin muuttaminen finanssipoliittiseksi kriisiksi aiheuttaa sekaannusta syystä. Silti tämä poliittinen ponnistelu osoittautui loistavaksi vallankaappaukseksi. Se väänsi huomion siitä, että vapaa markkinoiden rahoitus epäonnistui sellaisten hyvinvointivaltioiden kustannuksiin, joihin he eivät halunneet.

Samanaikaisesti finanssikriisi oli todellakin jättänyt useimmat maat pysyvästi köyhemmmiksi kuin mitä oli odotettu.

Ihmiset olivat koko ajan huonompia. Tämä kurjuus oli jaettava.

Kysymys oli aina: miten.

Kriisi paljasti myös euroalueen varautumisen puutteen.

Toose tarkentaa yhtenäisen valuuttakurssin kriisin kriittisen ja pitkällisen historian sekä henkiset, poliittiset, taloudelliset ja institutionaaliset puutteet, jotka ovat aiheuttaneet sen tarpeettoman vaille ja syvälle.

Konservatiiviset poliitikot korostivat kriisiä, ei pelkästään valvonnan ulkopuolisen rahoitusalan tuotteina, vaan valvonnan ulkopuolisen veropolitiikan seurauksena.

Erityisesti Kreikassa ja Irlannissa, erityisesti EKP: ssä, tarvittavat ja oikeudenmukaiset velkajärjestelyt Jean-Claude Trichet, on vain yksi, vaikkakin ratkaiseva osa tätä tarinaa.

Vielä tärkeämpää oli se, että Euroopan pankkijärjestelmän pääomapohjan vahvistamista ei ole pakotettu tavalla, jolla amerikkalaiset tekivät niin onnistuneesti.

*

Toinen osa tätä tarinaa on kuitenkin epävakauden lisääntyminen Yhdysvaltojen ja ristiriidat Saksan välillä siitä, miten käsitellä kriisiä.

Puolalaisen ulkoministerin Radoslaw Sikorski sanoi vuonna 2011:

"Luulen, että olisin ensimmäinen puolalaisen historian ulkoministeri joka näin sanoo, mutta täällä on sen paikka:

pelkään Saksan voimaa vähemmän kuin olen alkanut pelätä Saksan toimettomuutta.

Teistä on tullut Euroopan välttämätön kansakunta.

Ette voi epäonnistua johtajan tehtävässänne."

Kaivattu ”Toimi” tuli, mutta se oli aina liian vähän ja liian myöhään.

Kuitenkin tuomitsematta ja onnea - ennen kaikkea onnea pragmaattiselle Angela Merkelille Saksan liittokanslerille ja pääjohtaja Mario Draghi EKP: n puheenjohtajana - euroalueen kamppailee.

Mutta se oli läheltäpiti-juttu.

Tooze selittää esimerkiksi, että kun Draghin oli ratkaistava "mitä hän tekee" Lontoossa heinäkuussa 2012, hän toimi spontaanisti, ei suunnitellusti.

 Ennen kaikkea vallitsevat toisaalta kansallisen poliittisen vastuullisuuden ja toisaalta kansallisen valuutan väliset jännitteet. Euron draamaa ei todellakaan ole ohi.

Kirjassa analysoidaan myös Itä-Euroopan ja Venäjän toimien seurauksia. Siinä selitetään, miten kriisi johti suoraan Fidesz-puolueen voittoon vuoden 2010 vaaleissa, ja siksi Unkari nyt on matkalla Viktor Orbanin "epälilberaaliseen demokratiaan".

Finanssikriisin törmäysvaikutus muutti Venäjän hallituksen (VVP) ja oligarkkien välisiä suhteita.

*

]]>
6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260617-onko-liberaalidemokratia-parasta-mita-ihminen-voi-tehda-housut-jalassa#comments Adam Tooze Amerikan imperiumin tuho Finanssikriisi 2007 Liberaalidemokratia Trump Fri, 07 Sep 2018 14:59:05 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260617-onko-liberaalidemokratia-parasta-mita-ihminen-voi-tehda-housut-jalassa
Onko presidentti Trumpin ulkopolitiikka isolationismia vai jotain muuta? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta <p>Presidentti Donald Trumpin ympärillä riehuva myrsky sen kun vain kiihtyy, kuten olemme saaneet nähneet, kuulleet ja lukeneet niin amerikkalaisista kuin suomalaistakin tiedotusvälineistä viime päivinä. Mitään kovin uutta eivät uusimmatkaan paljastukset kuitenkaan tosiasiassa ole tuottaneet. Presidentin käyttäytyminen niin julkisuudessa kuin ilmeisesti yksityisesti makuukamaria myöten (varsinaiset sänkytouhut kuitenkin muissa sängyissä kuin Valkoisen talon makuukamarissa sijaitsevassa) on paljastettu jokseenkin laajalti jo monesti ja paljon aikaisemmin. Kommentoinkin tässä kirjoituksessani niiden sijaan <em>The Financial Times</em>in apulaispäätoimittajan ja kolumnistin Janan Ganeshin lehdessään 8.8.2018 esittämää huomionarvoista näkemystä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta Trumpin aikakaudella. Vailla yhtymäkohtia presidentin persoona ja hänen politiikkansa eivät tietenkään ole.</p><p>Ganesh piti vääränä näkemystä, että Trumpin politiikka olisi &rdquo;isolationismia&rdquo;, eristäytymistä ja vetäytymistä syrjään muusta maailmasta. Ganeshin perustelut kannalleen olivat päivänpoliittisia ja &rdquo;journalistisia&rdquo;, esimerkkejä Trumpin tempauksista ja puheista vaalikampanjan aikana ja vaalituksi tulon jälkeen. Puheitahan ei puutu ja tekojakin on alkanut kertyä.</p><p>Yhdysvalloissa on kyllä maan synnystä lähtien ollut varsin voimakas mielipidesuunta, joka on vierastanut sekaantumista muun maailman asioihin. Ensimmäinen presidentti George Washingtonkin siitä varoitti virkakautensa päättyessä. Asenteen juuret ovat historiassa: Amerikkaan muutti miljoonittain ihmisiä pakoon &rdquo;vanhan mantereen&rdquo; sotia ja sääty-yhteiskunnan eriarvoisuutta, ja sitä taustaa vasten halu pysyä omissa oloissaan oli luonnollista. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet se oli vallitsevakin suuntaus, ja vielä 1930- ja 40-lukujen taitteessakin varsin voimakas, kun taitettiin peistä siitä, pitäisikö Yhdysvaltain liittyä mukaan toiseen maailmansotaan. Ilman Pearl Harboria suuntaus olisi voinut jopa voittaa, ja jos niin olisi käynyt, koko sota ja sen jälkeinen maailma olisi voinut muodostua hyvin toisen näköiseksi kuin se nykyäänkin vielä on.</p><p>Toisaalta Yhdysvalloissa on hyvin voimakas vastakkainen mielipidesuunta. Senkin juuret ovat historiassa: amerikkalaisille muodostui varhain käsitys maansa ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisuudesta, ja myös tehtävästä levittää oman mallinsa mukaista demokratiaa kaikkialle maailmaan. Tämän rinnalle syntyi maan kasvettua taloudelliselta voimaltaan maailmanmahdiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa myös reaalipoliittisiin näkökohtiin nojaava halu ja tarve puuttua muun maailman asioihin. Molempien maailmansotien kohdalla voidaan puhua kummastakin tekijästä samaan suuntaan vaikuttavina: Saksan (ja Japanin) maailmanvaltapyrkimysten muodostama uhka Yhdysvaltain asemalle ja totalitääristen järjestelmien uhka amerikkalaisten ihanteille.</p><p>Minua on tämän isolationismi- tai eristäytymistermin käyttö kaivellut laajemminkin, ei vain Yhdysvalloista käytettynä. &rdquo;Sisäänpäin kääntyminen&rdquo; on iskulause, jolla ei tarkoiteta vain sitä, mitä noiden sanojen merkitys kirjaimellisesti on, vaan rakennetaan vaikutelmaa arkuudesta, taantumuksellisuudesta, moukkamaisuudesta vastakohtana urbaanille, avoimmelle ja edistykselliselle maailmankäsitykselle (jota termin käyttäjä ja hänen hengenheimolaisensa tietenkin edustavat). Tämä leimaaminen ei rajoitu vain ulkopoliittiseen käyttäytymiseen, vaan on usein sisäpoliittista, vaikka viljellyt kielikuvat olisivatkin ulkopolitiikan piiriin kuuluvia.</p><p>Toisin sanoen, isolationalismi on usein leimaava ilmaisu, nenänvartta pitkin katsomisesta kertova viesti. Lievemmässä muodossaan se on patronisoivan, holhoavan hyväntahtoisuuden ilmaisu: joo joo, kyllähän me ymmärrämme teidän tuntemuksenne, mutta parempi antaa meidän viisaampien huolehtia tällaisista asioista. Tällaisen asenteen kohteet eivät ehkä harrasta kovin analyyttista ajattelua, vaan pikemminkin reagoivat tunteella, mutta heidän vainunsa on tarkka. Siksi heidän reaktionsa on voimakas, ja voimakkaasti torjuva.</p><p>Isolationismin vastakohta on englanniksi &rdquo;engagement&rdquo;, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä). &nbsp;WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua &rdquo;engagementia&rdquo; tuntuisi vastavan &rdquo;kytkentä&rdquo; tai &rdquo;kytkeytyminen&rdquo;. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään.</p><p>Meillä vallitsee länsimaissa laajoissa piireissä idealisisoitu ja idealistinen käsitys siitä, mitä kaikkea tällainen ulkomaailmaan sidoksissa oleminen merkitsee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Idealismi ilmenee edellä selostamassani suhtautumistavassa &rdquo;engagementin&rdquo; vastakohtaan, siis isolationismiin, mutta myös siinä, että kaiken sidoksellisuuden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti myönteistä, vain hyvää aiheuttavaa. Samantapainen suhtautuminen siis kuin &rdquo;interdependenssiin&rdquo;, keskinäisriippuvuuteen.</p><p>Myös väkivaltainen kanssakyminen, siis sota, alistaminen ja sorto, on kytkeytymistä ulkomaailmaan, sidosten luomista siihen. Keinot vain sotivat jyrkästi niitä ihanteita vastaan, joiden mukaisesti meillä oletetaan lähtökohtaisesti kansainvälisen järjestyksen rakentuvan, tai jos ei nyt rakentuvan vielä, niin kuitenkin sitten kun meidän ihanteemme väistämättä toteutuvat kaikkialla. Ehkäpä kannattaisi muistaa sekin, että &rdquo;rules of engagement&rdquo; tarkoittaa englannin kielellä sääntöjä, joiden nojalla taisteluun voi ryhtyä.</p><p>Lukiessani aikoinaan historioitsijoiden J. R. McNeill ja William H. McNeill kirjaa <em>The Human Web</em> teki minuun vaikutuksen heidän suorittamansa luokittelu eri imperiumien, suurten ja voimakkaiden valtioiden, kanssakäymistavoista muiden suhteen. Listalla figureerasi näkyvällä paikalla &rdquo;looting&rdquo;, ryöstely.</p><p>Järjestelmällinen ryöstäminen, ryöstöretkikuntien lähettäminen nimenomaan siinä tarkoituksessa liikkeelle lienee nykyään muiden väkivallan harjoittajien kuin valtioiden harrastus. Hienostuneempi taloudellinen riisto ei kuitenkaan ole ollut vierasta vielä äskettäisessä menneisyydessäkään. Hävinneen auttaminen jaloilleen ja sellaisen toiminnan näkeminen voittajan edun mukaisena on todella harvinaista; mieleen ei oikeastaan tule muita esimerkkejä kuin länsiliittoutuneiden &ndash; käytännössä Yhdysvaltojen &ndash; harjoittama politiikka toisen maailmansodan jälkeen, eikä tätä muuta muuksi se, että mukana oli myös reaalipoliittisia motiiveja (kommunismin leviämisen estäminen).</p><p>Ganeshin luonnehdinta Donald Trumpin harjoittamasta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta on tosiaankin sattuva: kyse ei ole eristäytymisestä saati syrjään vetäytymisestä, ei edes siinä George Washingtonin julistamassa muodossa, että Yhdysvaltain olisi vältettävä sitoutumista ja sekaantumista vanhan maailman suurvaltojen liittokuntiin. Sen sijaan kyse on yhä enemmän epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja aggressiivisesta kanssakäymisestä. Kyllähän Trumpkin haluaa sitoumuksia, mutta erilaisia kuin edeltäjänsä: diilejä, joilla myydään Yhdysvaltain suojelua kovaan hintaan ymmärtämättä, että koko maailman turvallisuus on jo sinällään Yhdysvalloille hyödyllistä ja edullista.</p> Presidentti Donald Trumpin ympärillä riehuva myrsky sen kun vain kiihtyy, kuten olemme saaneet nähneet, kuulleet ja lukeneet niin amerikkalaisista kuin suomalaistakin tiedotusvälineistä viime päivinä. Mitään kovin uutta eivät uusimmatkaan paljastukset kuitenkaan tosiasiassa ole tuottaneet. Presidentin käyttäytyminen niin julkisuudessa kuin ilmeisesti yksityisesti makuukamaria myöten (varsinaiset sänkytouhut kuitenkin muissa sängyissä kuin Valkoisen talon makuukamarissa sijaitsevassa) on paljastettu jokseenkin laajalti jo monesti ja paljon aikaisemmin. Kommentoinkin tässä kirjoituksessani niiden sijaan The Financial Timesin apulaispäätoimittajan ja kolumnistin Janan Ganeshin lehdessään 8.8.2018 esittämää huomionarvoista näkemystä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta Trumpin aikakaudella. Vailla yhtymäkohtia presidentin persoona ja hänen politiikkansa eivät tietenkään ole.

Ganesh piti vääränä näkemystä, että Trumpin politiikka olisi ”isolationismia”, eristäytymistä ja vetäytymistä syrjään muusta maailmasta. Ganeshin perustelut kannalleen olivat päivänpoliittisia ja ”journalistisia”, esimerkkejä Trumpin tempauksista ja puheista vaalikampanjan aikana ja vaalituksi tulon jälkeen. Puheitahan ei puutu ja tekojakin on alkanut kertyä.

Yhdysvalloissa on kyllä maan synnystä lähtien ollut varsin voimakas mielipidesuunta, joka on vierastanut sekaantumista muun maailman asioihin. Ensimmäinen presidentti George Washingtonkin siitä varoitti virkakautensa päättyessä. Asenteen juuret ovat historiassa: Amerikkaan muutti miljoonittain ihmisiä pakoon ”vanhan mantereen” sotia ja sääty-yhteiskunnan eriarvoisuutta, ja sitä taustaa vasten halu pysyä omissa oloissaan oli luonnollista. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet se oli vallitsevakin suuntaus, ja vielä 1930- ja 40-lukujen taitteessakin varsin voimakas, kun taitettiin peistä siitä, pitäisikö Yhdysvaltain liittyä mukaan toiseen maailmansotaan. Ilman Pearl Harboria suuntaus olisi voinut jopa voittaa, ja jos niin olisi käynyt, koko sota ja sen jälkeinen maailma olisi voinut muodostua hyvin toisen näköiseksi kuin se nykyäänkin vielä on.

Toisaalta Yhdysvalloissa on hyvin voimakas vastakkainen mielipidesuunta. Senkin juuret ovat historiassa: amerikkalaisille muodostui varhain käsitys maansa ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisuudesta, ja myös tehtävästä levittää oman mallinsa mukaista demokratiaa kaikkialle maailmaan. Tämän rinnalle syntyi maan kasvettua taloudelliselta voimaltaan maailmanmahdiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa myös reaalipoliittisiin näkökohtiin nojaava halu ja tarve puuttua muun maailman asioihin. Molempien maailmansotien kohdalla voidaan puhua kummastakin tekijästä samaan suuntaan vaikuttavina: Saksan (ja Japanin) maailmanvaltapyrkimysten muodostama uhka Yhdysvaltain asemalle ja totalitääristen järjestelmien uhka amerikkalaisten ihanteille.

Minua on tämän isolationismi- tai eristäytymistermin käyttö kaivellut laajemminkin, ei vain Yhdysvalloista käytettynä. ”Sisäänpäin kääntyminen” on iskulause, jolla ei tarkoiteta vain sitä, mitä noiden sanojen merkitys kirjaimellisesti on, vaan rakennetaan vaikutelmaa arkuudesta, taantumuksellisuudesta, moukkamaisuudesta vastakohtana urbaanille, avoimmelle ja edistykselliselle maailmankäsitykselle (jota termin käyttäjä ja hänen hengenheimolaisensa tietenkin edustavat). Tämä leimaaminen ei rajoitu vain ulkopoliittiseen käyttäytymiseen, vaan on usein sisäpoliittista, vaikka viljellyt kielikuvat olisivatkin ulkopolitiikan piiriin kuuluvia.

Toisin sanoen, isolationalismi on usein leimaava ilmaisu, nenänvartta pitkin katsomisesta kertova viesti. Lievemmässä muodossaan se on patronisoivan, holhoavan hyväntahtoisuuden ilmaisu: joo joo, kyllähän me ymmärrämme teidän tuntemuksenne, mutta parempi antaa meidän viisaampien huolehtia tällaisista asioista. Tällaisen asenteen kohteet eivät ehkä harrasta kovin analyyttista ajattelua, vaan pikemminkin reagoivat tunteella, mutta heidän vainunsa on tarkka. Siksi heidän reaktionsa on voimakas, ja voimakkaasti torjuva.

Isolationismin vastakohta on englanniksi ”engagement”, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä).  WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua ”engagementia” tuntuisi vastavan ”kytkentä” tai ”kytkeytyminen”. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään.

Meillä vallitsee länsimaissa laajoissa piireissä idealisisoitu ja idealistinen käsitys siitä, mitä kaikkea tällainen ulkomaailmaan sidoksissa oleminen merkitsee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Idealismi ilmenee edellä selostamassani suhtautumistavassa ”engagementin” vastakohtaan, siis isolationismiin, mutta myös siinä, että kaiken sidoksellisuuden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti myönteistä, vain hyvää aiheuttavaa. Samantapainen suhtautuminen siis kuin ”interdependenssiin”, keskinäisriippuvuuteen.

Myös väkivaltainen kanssakyminen, siis sota, alistaminen ja sorto, on kytkeytymistä ulkomaailmaan, sidosten luomista siihen. Keinot vain sotivat jyrkästi niitä ihanteita vastaan, joiden mukaisesti meillä oletetaan lähtökohtaisesti kansainvälisen järjestyksen rakentuvan, tai jos ei nyt rakentuvan vielä, niin kuitenkin sitten kun meidän ihanteemme väistämättä toteutuvat kaikkialla. Ehkäpä kannattaisi muistaa sekin, että ”rules of engagement” tarkoittaa englannin kielellä sääntöjä, joiden nojalla taisteluun voi ryhtyä.

Lukiessani aikoinaan historioitsijoiden J. R. McNeill ja William H. McNeill kirjaa The Human Web teki minuun vaikutuksen heidän suorittamansa luokittelu eri imperiumien, suurten ja voimakkaiden valtioiden, kanssakäymistavoista muiden suhteen. Listalla figureerasi näkyvällä paikalla ”looting”, ryöstely.

Järjestelmällinen ryöstäminen, ryöstöretkikuntien lähettäminen nimenomaan siinä tarkoituksessa liikkeelle lienee nykyään muiden väkivallan harjoittajien kuin valtioiden harrastus. Hienostuneempi taloudellinen riisto ei kuitenkaan ole ollut vierasta vielä äskettäisessä menneisyydessäkään. Hävinneen auttaminen jaloilleen ja sellaisen toiminnan näkeminen voittajan edun mukaisena on todella harvinaista; mieleen ei oikeastaan tule muita esimerkkejä kuin länsiliittoutuneiden – käytännössä Yhdysvaltojen – harjoittama politiikka toisen maailmansodan jälkeen, eikä tätä muuta muuksi se, että mukana oli myös reaalipoliittisia motiiveja (kommunismin leviämisen estäminen).

Ganeshin luonnehdinta Donald Trumpin harjoittamasta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta on tosiaankin sattuva: kyse ei ole eristäytymisestä saati syrjään vetäytymisestä, ei edes siinä George Washingtonin julistamassa muodossa, että Yhdysvaltain olisi vältettävä sitoutumista ja sekaantumista vanhan maailman suurvaltojen liittokuntiin. Sen sijaan kyse on yhä enemmän epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja aggressiivisesta kanssakäymisestä. Kyllähän Trumpkin haluaa sitoumuksia, mutta erilaisia kuin edeltäjänsä: diilejä, joilla myydään Yhdysvaltain suojelua kovaan hintaan ymmärtämättä, että koko maailman turvallisuus on jo sinällään Yhdysvalloille hyödyllistä ja edullista.

]]>
11 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta#comments Ulkomaat Isolationismi Trump Ulkopolitiikka Yhdysvallat Fri, 07 Sep 2018 07:24:00 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260587-onko-presidentti-trumpin-ulkopolitiikka-isolationismia-vai-jotain-muuta
Konservatiivikristillisyyden radikalisoituminen aktiivisen tutkimuksen kohteeksi http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260124-konservatiivikristillisyyden-radikalisoituminen-aktiivisen-tutkimuksen-kohteeksi <p>Petri Jääskeläinen tarttui mielenkiintoiseen ja hyvin ajankohtaiseen ilmiöön Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 20.8. julkaistussa artikkelissa <a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/jumala-trump-ja-putin-kristillisen-konservatiivioikeiston-toiminta-suomessa-kulkee-samoilla-raiteilla-kuin-yhdysvaltain-evankelikaaleilla"><u>&rdquo;Jumala, Trump ja Putin &ndash; kristillisen konservatiivioikeiston toiminta Suomessa kulkee samoilla raiteilla kuin Yhdysvaltain evankelikaaleilla&rdquo;</u></a>.</p> <p>Jääskeläinen pyrki kirjoituksellaan kokoamaan ajatuksia selkeistä kehityskuluista, jotka ovat selvästi olleet monien aikaa seuraavien aistittavissa, mutta eivät välttämättä jäsentyneenä kokonaisuutena.</p> <p>Jääskeläinen ansaitsisi kiistatta tunnustuksen kirjoituksestaan, joka ilmentää tukevaa tutkivan journalismin otetta.</p> <p>Kirjoitus pyrkii hillittyyn objektiivisuuteen sisältäen lukuisia haastatteluja, missä kuvattavaan kokonaisuuteen liittyvät taustavaikuttajat pääsevät myös ääneen. Tässä suhteessa on erikoista, että kirjoituksen jälkipyykki, jota on puitu eritoten kirjoituksessa mainituissa vastamedioissa, on kyseenalaistanut Jääskeläisen kyvyn noudattaa hyvän journalismin periaatteita. Varsin erikoisen tästä nimenomaisesta kritiikistä tekee se tosiasia, että kyseiset vastamediat eivät itse suinkaan ole sitoutuneita journalistin ohjeisiin, eikä niiden toiminnan eettisyyttä valvo Julkisen sanan neuvosto.</p> <p>Petri Jääskeläinen kuvaa taitavasti tämänhetkisen konservatiivikristillisyyden parissa vallitsevaa ja varsin lujaan vakiintunutta poliittista aktiivisuutta, jolle on yhä leimallisempaa radikaaliin oikeistoon kiinnittyminen.</p> <p>Kyseessä oli kauan odotettu koonti, joka toivon mukaan antaa kipinöitä jatkaa tutkimusta aiheen parissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Petri Jääskeläinen tarttui mielenkiintoiseen ja hyvin ajankohtaiseen ilmiöön Kirkko ja Kaupunki -lehdessä 20.8. julkaistussa artikkelissa ”Jumala, Trump ja Putin – kristillisen konservatiivioikeiston toiminta Suomessa kulkee samoilla raiteilla kuin Yhdysvaltain evankelikaaleilla”.

Jääskeläinen pyrki kirjoituksellaan kokoamaan ajatuksia selkeistä kehityskuluista, jotka ovat selvästi olleet monien aikaa seuraavien aistittavissa, mutta eivät välttämättä jäsentyneenä kokonaisuutena.

Jääskeläinen ansaitsisi kiistatta tunnustuksen kirjoituksestaan, joka ilmentää tukevaa tutkivan journalismin otetta.

Kirjoitus pyrkii hillittyyn objektiivisuuteen sisältäen lukuisia haastatteluja, missä kuvattavaan kokonaisuuteen liittyvät taustavaikuttajat pääsevät myös ääneen. Tässä suhteessa on erikoista, että kirjoituksen jälkipyykki, jota on puitu eritoten kirjoituksessa mainituissa vastamedioissa, on kyseenalaistanut Jääskeläisen kyvyn noudattaa hyvän journalismin periaatteita. Varsin erikoisen tästä nimenomaisesta kritiikistä tekee se tosiasia, että kyseiset vastamediat eivät itse suinkaan ole sitoutuneita journalistin ohjeisiin, eikä niiden toiminnan eettisyyttä valvo Julkisen sanan neuvosto.

Petri Jääskeläinen kuvaa taitavasti tämänhetkisen konservatiivikristillisyyden parissa vallitsevaa ja varsin lujaan vakiintunutta poliittista aktiivisuutta, jolle on yhä leimallisempaa radikaaliin oikeistoon kiinnittyminen.

Kyseessä oli kauan odotettu koonti, joka toivon mukaan antaa kipinöitä jatkaa tutkimusta aiheen parissa.

]]>
16 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260124-konservatiivikristillisyyden-radikalisoituminen-aktiivisen-tutkimuksen-kohteeksi#comments Konservatiivikristillisyys Oikeistoradikalismi Trump Vladimir Putin Tue, 28 Aug 2018 15:33:23 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260124-konservatiivikristillisyyden-radikalisoituminen-aktiivisen-tutkimuksen-kohteeksi
”Neutraali maaperä” http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259930-neutraali-maapera <p>Kun Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamispaikaksi ilmeni Suomi ja Helsinki, alkoi arvuuttelu siitä, miksi juuri tämä paikka. Siinä yhteydessä käytiin taas kerran väittelyä, spekuloitiin ja myös päiviteltiin epäilyillä, joita tämä valinta saattoi paljastaa maailman mahtavien asennoitumisesta Suomeen ja sen sijoittamisesta &ndash; tai sijoittamatta jättämisestä &ndash; &rdquo;länteen&rdquo;. Eikä asia jäänyt pelkästään kaiken maailman dosenttien lausuntoautomaattien tuotokseksi, vaan siihen puututtiin Suomen presidenttiä myöten.</p><p>Viimemainittu tosiseikka panee julkisen informaation varassa olevan tarkkailijan &ndash; eli tässä tapauksessa minut &ndash; ihmettelemään, onko kenties taustalla ollut jotain vakavammin otettavaa asennoitumista, joka olisi tullut esiin tapaamispaikan valintaa koskeneissa keskusteluissa sen jälkeen kun isännyyttä oli Suomelle ehdotettu. Tai jossain muussa yhteydessä äskettäin. Luulisi, tai ainakin toivoisi, että presidentti ei puuttuisi asiaan pelkän ammattijulkimoiden tavanomaisen mälväämisen takia. Mutta mistä minä tiedän.</p><p>Entä itse asia sitten? Mitä tapaamispaikan valinta ja sen ympärillä ilmi tulleet mielipiteet saattaisivat kertoa Suomen asemasta ja siitä, millaisena sitä pidetään. Ovatko nämä kaksi, asema sinänsä ja se millaisena sitä pidetään, ylipäätään erotettavissa toisistaan? Luultavasti eivät ainakaan kokonaan, ja varsinkin suurvaltojen johtajien käsitys Suomen asemasta pitkälti määrää sen millainen tuo asema on, sillä kun he toimivat, he toimivat tietysti käsitystensä pohjalta.</p><p>Termi jolla Suomea sopivuutta tapaamispaikkana itse havaitsin luonnehditun, oli &rdquo;neutral ground&rdquo;, neutraali tai puolueeton maaperä. Se ei ole ihan sama asia kuin &rdquo;neutral country&rdquo;, puolueeton maa, vaikka nyanssi ei näytä suurelta. Viimemainittu termi on suoremmin kansainvälispoliittinen ja viittaa puolueettomuuteen vaikkapa sotatilanteessa. Suurvaltablokkien maailmassa se myös viittaa maahan, joka ei kuulu mihinkään niistä, ei siis esimerkiksi Natoon. Ensin mainitussa termissä ei ole samanlaista valtiollista sävyä. Se voi merkitä mitä tahansa paikkaa, joka on molemmille tapaamisen osapuolille ongelmaton siinä mielessä, että kyseisellä maalla on ainakin kutakuinkin hyvät välit kumpaankin ja/tai että se ei ole kummankaan suurvallan kiistojen kohde. Se voi olla mitä jäi jäljelle kun eliminoitiin yksi toisensa jälkeen paikat, jotka jommallekummalle eivät sopineet, oli syy iso tai pieni. Se voi merkitä arkisesti sitäkin, että se on helppo saavuttaa ja sopii kummankin matkaohjelmaan.</p><p>Jos vain edellä mainituista merkitysvivahteista olisi kysymys, ei Suomen mieltämisen puolueettomaksi maaperäksi pitäisi olla kenellekään ongelma, ei myöskään suomaalaisille. Mutta suomalaisille kysymys ei tietysti ollut vain noista merkitysvivahteista. Esille kaivettiin tai ehkä nousi kaivamattakin koko kylmän sodan aikaisen kansainvälisen asemamme traumaattinen muisto. Ensin puolueettomuus oli enintä mitä voitiin edes tavoitella, ja siinä vain vajavaisesti onnistuttiin. Sitten kun puolueettomuus kelpasi Neuvostoliitolle ja sitä myöhemmin ovat Suomelle tuputtaneet myös eräät läntiset ulkopolitiikan strategit kuten Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, on siitä pyritty kaikin voimin pois. Se varsinainen asia puolueettomuustrauman takana on ollut ja on vieläkin, pitäisikö ja jos pitäisi, miten, päästä pois Venäjän varjosta. Varjon tai ainakin vaaran sen alle joutumisesta koetaan siis edelleen olevan olemassa.</p><p>No, varjo tai uhka sen alle joutumisesta on tietysti olemassa niin kauan kuin vieressä on Venäjän kokoinen ja tapainen maa. Silti tämä häly oli hieman pateettista. Minusta oikea reaktio kokouspaikan valinnasta nousseeseen puolueeton vai ei -väittelyyn olisi ollut olla reagoimatta siihen yhtään mitenkään.&nbsp; Mediaa, ammattikommentaattoreita ja tavallista kansaa ei tosin voi eikä kannatakaan yrittää pitää hiljaisena, mutta valtion viralliset edustajat olisivat voineet niin tehdä. Kysymyksiin ja inttämiseen olisi voinut vastata olankohautuksella (jos ei kirjaimellisesti niin kuitenkin figuratiivisesti). Ottamalla siihen kantaa annettiin turhaa painoa asialle, joka olisi vain hyvin vähän kiinnostanut Suomen ulkopuolella.</p><p>Some-rytmissä elävässä maailmassa mielenkiinto siihen onneksi hiipui nytkin hyvin nopeasti, mutta kyllä selittelyt ja vakuuttelut varmasti rekisteröitiin niissä instansseissa, joiden asiana on seurata, mitä Suomessa tehdään ja sanotaan. Sieltä ne hiipivät muistioihin ja briefeihin, joita valtiojohtajien eteen toimitetaan, kun he valmistautuvat keskusteluihin suomalaisten kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamispaikaksi ilmeni Suomi ja Helsinki, alkoi arvuuttelu siitä, miksi juuri tämä paikka. Siinä yhteydessä käytiin taas kerran väittelyä, spekuloitiin ja myös päiviteltiin epäilyillä, joita tämä valinta saattoi paljastaa maailman mahtavien asennoitumisesta Suomeen ja sen sijoittamisesta – tai sijoittamatta jättämisestä – ”länteen”. Eikä asia jäänyt pelkästään kaiken maailman dosenttien lausuntoautomaattien tuotokseksi, vaan siihen puututtiin Suomen presidenttiä myöten.

Viimemainittu tosiseikka panee julkisen informaation varassa olevan tarkkailijan – eli tässä tapauksessa minut – ihmettelemään, onko kenties taustalla ollut jotain vakavammin otettavaa asennoitumista, joka olisi tullut esiin tapaamispaikan valintaa koskeneissa keskusteluissa sen jälkeen kun isännyyttä oli Suomelle ehdotettu. Tai jossain muussa yhteydessä äskettäin. Luulisi, tai ainakin toivoisi, että presidentti ei puuttuisi asiaan pelkän ammattijulkimoiden tavanomaisen mälväämisen takia. Mutta mistä minä tiedän.

Entä itse asia sitten? Mitä tapaamispaikan valinta ja sen ympärillä ilmi tulleet mielipiteet saattaisivat kertoa Suomen asemasta ja siitä, millaisena sitä pidetään. Ovatko nämä kaksi, asema sinänsä ja se millaisena sitä pidetään, ylipäätään erotettavissa toisistaan? Luultavasti eivät ainakaan kokonaan, ja varsinkin suurvaltojen johtajien käsitys Suomen asemasta pitkälti määrää sen millainen tuo asema on, sillä kun he toimivat, he toimivat tietysti käsitystensä pohjalta.

Termi jolla Suomea sopivuutta tapaamispaikkana itse havaitsin luonnehditun, oli ”neutral ground”, neutraali tai puolueeton maaperä. Se ei ole ihan sama asia kuin ”neutral country”, puolueeton maa, vaikka nyanssi ei näytä suurelta. Viimemainittu termi on suoremmin kansainvälispoliittinen ja viittaa puolueettomuuteen vaikkapa sotatilanteessa. Suurvaltablokkien maailmassa se myös viittaa maahan, joka ei kuulu mihinkään niistä, ei siis esimerkiksi Natoon. Ensin mainitussa termissä ei ole samanlaista valtiollista sävyä. Se voi merkitä mitä tahansa paikkaa, joka on molemmille tapaamisen osapuolille ongelmaton siinä mielessä, että kyseisellä maalla on ainakin kutakuinkin hyvät välit kumpaankin ja/tai että se ei ole kummankaan suurvallan kiistojen kohde. Se voi olla mitä jäi jäljelle kun eliminoitiin yksi toisensa jälkeen paikat, jotka jommallekummalle eivät sopineet, oli syy iso tai pieni. Se voi merkitä arkisesti sitäkin, että se on helppo saavuttaa ja sopii kummankin matkaohjelmaan.

Jos vain edellä mainituista merkitysvivahteista olisi kysymys, ei Suomen mieltämisen puolueettomaksi maaperäksi pitäisi olla kenellekään ongelma, ei myöskään suomaalaisille. Mutta suomalaisille kysymys ei tietysti ollut vain noista merkitysvivahteista. Esille kaivettiin tai ehkä nousi kaivamattakin koko kylmän sodan aikaisen kansainvälisen asemamme traumaattinen muisto. Ensin puolueettomuus oli enintä mitä voitiin edes tavoitella, ja siinä vain vajavaisesti onnistuttiin. Sitten kun puolueettomuus kelpasi Neuvostoliitolle ja sitä myöhemmin ovat Suomelle tuputtaneet myös eräät läntiset ulkopolitiikan strategit kuten Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, on siitä pyritty kaikin voimin pois. Se varsinainen asia puolueettomuustrauman takana on ollut ja on vieläkin, pitäisikö ja jos pitäisi, miten, päästä pois Venäjän varjosta. Varjon tai ainakin vaaran sen alle joutumisesta koetaan siis edelleen olevan olemassa.

No, varjo tai uhka sen alle joutumisesta on tietysti olemassa niin kauan kuin vieressä on Venäjän kokoinen ja tapainen maa. Silti tämä häly oli hieman pateettista. Minusta oikea reaktio kokouspaikan valinnasta nousseeseen puolueeton vai ei -väittelyyn olisi ollut olla reagoimatta siihen yhtään mitenkään.  Mediaa, ammattikommentaattoreita ja tavallista kansaa ei tosin voi eikä kannatakaan yrittää pitää hiljaisena, mutta valtion viralliset edustajat olisivat voineet niin tehdä. Kysymyksiin ja inttämiseen olisi voinut vastata olankohautuksella (jos ei kirjaimellisesti niin kuitenkin figuratiivisesti). Ottamalla siihen kantaa annettiin turhaa painoa asialle, joka olisi vain hyvin vähän kiinnostanut Suomen ulkopuolella.

Some-rytmissä elävässä maailmassa mielenkiinto siihen onneksi hiipui nytkin hyvin nopeasti, mutta kyllä selittelyt ja vakuuttelut varmasti rekisteröitiin niissä instansseissa, joiden asiana on seurata, mitä Suomessa tehdään ja sanotaan. Sieltä ne hiipivät muistioihin ja briefeihin, joita valtiojohtajien eteen toimitetaan, kun he valmistautuvat keskusteluihin suomalaisten kanssa.

]]>
8 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259930-neutraali-maapera#comments Niinistö Puolueettomuus Suomen asema Trump Vladimir Putin Fri, 24 Aug 2018 06:18:16 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259930-neutraali-maapera
Metsäpalot, poliittista ”poltetun maan taktiikkaa”? http://timotarus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259349-metsapalot-poliittista-poltetun-maan-taktiikkaa <p>Euroopassa ja Amerikassa riehuvat metsäpalot, mutta miksi? Sitä sopii kysyä!</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmisten aiheuttamien metsäpalojen vaikutus ilmastonlämpenemiseen on viidesosa ja on kasvamaan päin. Ei varmaan keneltäkään jäänyt huomaamatta ilmastovouhottajien reaktio presidentti Trumpin ratkaisuun ettei Yhdysvallat lähde mukaan rahastus...korjaan ilmastosopimukseen mukaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Arizonan yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella todetaan että metsäpalojen osuutta ilmaston lämpenemiseen on aliarvioitu.</p><p>&nbsp;</p><p>On selvää jos &rdquo;kulotetaan&rdquo; kulottamisen perään ja vielä lisätään &rdquo;kulottamista&rdquo; sinne sun tänne niin kyllähän musta maasto, uusi kasvillisuus ja hapentuoton väheneminen nostavat hiilidioksidipäästöjä, puhumattakaan siitä millaisen vesihöyrypiikin nämä palot saavat aikaiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Amerikassa muuan Brandon N. McGlover Temeculasta joutui syytettyjen penkille kun keksi ruveta polttelemaan Kalifornian luonnosuojelualueita oikein urakalla. 4000 hehtaaria mies sai tuhottua ja häntä uhkaa nyt jopa elinkautinen teoistaan.</p><p>&nbsp;</p><p>32-vuotias McGlover on viranomaisille täysi mysteeri, hän ei ole somea käyttänyt! Uskoo ken tahtoo, taitaa olla koko sälli Mark Zuckerbergin ja Soroksen &rdquo;työrukkanen&rdquo;...</p><p>&nbsp;</p><p>Kreikassa on saatu aikaan useita metsäpaloja joissa on kuollut lukuisia ihmisiä. Kun katsoo tuota palokarttaa niin tulee mieleen ihan Stalinin suunnitelma kun hän aikoi katkaista Suomen keskeltä poikki ja valloittaa siitä siten Härmälandian. Kun nyt vähän analysoi tätä niin ensimmäiseksi käy mielessä että savupatsas havaitaan nopeasti useissa yhteiskunnan havaintokeskuksissa. Kreikka on saarivaltio ja palopesäkkeetkin näyttäisivät aluksi olleen hyvinkin veden ulottuvissa niin miksei paloa saatu hallintaan nopeammin? Eikö haluttu saada?</p><p>&nbsp;</p><p>Tiedetään että ilmastonlämpeneminen &rdquo;kehittyy&rdquo; nopeimmin pohjoisella pallonpuoliskolla, ja tiedetään sekin että noin 50% siitä johtuu Siperian ikimetsien vuosittaisista metsäpaloista.</p><p>&nbsp;</p><p>Miksi nyt on koko Ruotsi tulessa? Kyllähän sitä aina metsää muutama hehtaari voi palaa mutta että saadaan koko valtakunta tuleen...perin merkillistä!</p><p>&nbsp;</p><p>Oli hyvin paljastavaa kun Ruotsissa spekuloidaan nyt kuinka paljon viherpuolueiden suosio nousee metsäpalojen seurauksesta! Turha taitaa olla toiveensa sillä Malmön kaupunkipalot taitavat vaikuttaa yhä enemmän ruotsalaisiin äänestäjiin..</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsin tilastokeskuksen mukaan Ruotsidemokraatit nauttivat jo 28,5 prosentin kannatusta, heidänhän täytyy pistää anarkistipolttajat hommiin tai muuten &rdquo;äärioikeisto&rdquo; voittaa!</p><p>&nbsp;</p><p>Saattepa kohta nähdä miten alkaa pukata tutkimustulosta maailman lämpenemisestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Niin että jos ei muuten ilmasto lämpene niin pistetään lämpenemään vaikka metsää polttamalla!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopassa ja Amerikassa riehuvat metsäpalot, mutta miksi? Sitä sopii kysyä!

 

Ihmisten aiheuttamien metsäpalojen vaikutus ilmastonlämpenemiseen on viidesosa ja on kasvamaan päin. Ei varmaan keneltäkään jäänyt huomaamatta ilmastovouhottajien reaktio presidentti Trumpin ratkaisuun ettei Yhdysvallat lähde mukaan rahastus...korjaan ilmastosopimukseen mukaan.

 

Arizonan yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella todetaan että metsäpalojen osuutta ilmaston lämpenemiseen on aliarvioitu.

 

On selvää jos ”kulotetaan” kulottamisen perään ja vielä lisätään ”kulottamista” sinne sun tänne niin kyllähän musta maasto, uusi kasvillisuus ja hapentuoton väheneminen nostavat hiilidioksidipäästöjä, puhumattakaan siitä millaisen vesihöyrypiikin nämä palot saavat aikaiseksi.

 

Amerikassa muuan Brandon N. McGlover Temeculasta joutui syytettyjen penkille kun keksi ruveta polttelemaan Kalifornian luonnosuojelualueita oikein urakalla. 4000 hehtaaria mies sai tuhottua ja häntä uhkaa nyt jopa elinkautinen teoistaan.

 

32-vuotias McGlover on viranomaisille täysi mysteeri, hän ei ole somea käyttänyt! Uskoo ken tahtoo, taitaa olla koko sälli Mark Zuckerbergin ja Soroksen ”työrukkanen”...

 

Kreikassa on saatu aikaan useita metsäpaloja joissa on kuollut lukuisia ihmisiä. Kun katsoo tuota palokarttaa niin tulee mieleen ihan Stalinin suunnitelma kun hän aikoi katkaista Suomen keskeltä poikki ja valloittaa siitä siten Härmälandian. Kun nyt vähän analysoi tätä niin ensimmäiseksi käy mielessä että savupatsas havaitaan nopeasti useissa yhteiskunnan havaintokeskuksissa. Kreikka on saarivaltio ja palopesäkkeetkin näyttäisivät aluksi olleen hyvinkin veden ulottuvissa niin miksei paloa saatu hallintaan nopeammin? Eikö haluttu saada?

 

Tiedetään että ilmastonlämpeneminen ”kehittyy” nopeimmin pohjoisella pallonpuoliskolla, ja tiedetään sekin että noin 50% siitä johtuu Siperian ikimetsien vuosittaisista metsäpaloista.

 

Miksi nyt on koko Ruotsi tulessa? Kyllähän sitä aina metsää muutama hehtaari voi palaa mutta että saadaan koko valtakunta tuleen...perin merkillistä!

 

Oli hyvin paljastavaa kun Ruotsissa spekuloidaan nyt kuinka paljon viherpuolueiden suosio nousee metsäpalojen seurauksesta! Turha taitaa olla toiveensa sillä Malmön kaupunkipalot taitavat vaikuttaa yhä enemmän ruotsalaisiin äänestäjiin..

 

Ruotsin tilastokeskuksen mukaan Ruotsidemokraatit nauttivat jo 28,5 prosentin kannatusta, heidänhän täytyy pistää anarkistipolttajat hommiin tai muuten ”äärioikeisto” voittaa!

 

Saattepa kohta nähdä miten alkaa pukata tutkimustulosta maailman lämpenemisestä.

 

Niin että jos ei muuten ilmasto lämpene niin pistetään lämpenemään vaikka metsää polttamalla!

]]>
14 http://timotarus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259349-metsapalot-poliittista-poltetun-maan-taktiikkaa#comments Ilmastonmuutos Metsäpalot Trump Sat, 11 Aug 2018 14:27:01 +0000 Timo Tarus http://timotarus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259349-metsapalot-poliittista-poltetun-maan-taktiikkaa
Jari Tervon häikäisevä älyllisyys ja Trump. http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258773-jari-tervon-haikaiseva-alyllisyys-ja-trump <p>Laitan omana sisältönä tämä alun perin Petteri Ritalan aloitukseen kirjoitetun, jossa ihaillaan Jari Tervon valtavaa älyllisyyttä, eeppistä osaamista, sekä eettistä ihmisarvopohjaa. Hän oli kirjoittanut Trumpin &rdquo;olevan mulkku&rdquo;!</p><p>Yksityisviestiin, FB:ssa tuli kaksi vetoavaa pyyntöä erillisestä aloituksesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Sinä Ritala tiedät Stadista menestyvän antikvaarin, jonka ikkunassa on tiedotukset. Omistaja ilmoittaa, että EI OTA sisään vastaan tietokirjasarjoja, Valittuja Paloja, kirjakerhon tavaraa, uskonnollista ja jotakin muutakin. Sitten on hyvin ajateltu ja käytännössä hyväksi koettu nimilista, joiden kirjat saa jättää ulkopuolelle &quot;OTA TÄSTÄ&quot; laatikkoon.</p><p>Listassa on Jari Tervo tuotantoineen. Tuotantoa tehdään joulu- ja isänpäivä paatokseen 75 000 painoksina. Ne ovat sitten oranssilapuilla -85% Kirjatorilla tai Kirjapörssissä, sekä markettien alelaatikoissa.</p><p>Jari Tervon tuotannosta ei ole vuonna 2049 luultavasti ainuttakaan keräilyllistä kirjaa. Tämä on oma näkemykseni muutaman kymmenen vuoden kirjallisuuden seurassa olemisesta. Kun nyt jo tuotanto on &quot;ei oteta vastaan&quot; niin kyllä se siitä taitaa ilman jumalan tuomiotakin olla pelkkää alamäkeä.</p><p>WSOY:n ja HS:n yhteisellä, valtavalla rummutuksella ja YLE:n vuosikymmenen, parhaaseen katseluaikaan annetulla ilmaisella, tehokkaalla mainonnalla ei tule sellaista kirjoittajaa, jota täysijärkiset keräisi rahalla. Se on kymmeniä miljoonia mainosrahoina, mitä YLE on Tervoon kaatunut.</p><p>Ei kypsy, kuten tiedät nyt 1940 &ndash; 1970 luvun älykköjen ja monipuolisten pohdiskelijoiden kirjoittamia teoksia. Osaat tämän, mitä tarkoitan.</p><p>Ei Tervo ole listassa kovin kehnossa seurassa. Siinä on Finlandia-palkinnon saajia, TV:stä tuttuja, apurahoilla ikänsä kirjoittaneita, Taiken lellikkejä, kohumuistelmien tekijöitä, taiteilijaeläkeläisiä ja muuta säätiöhiirtä, jotka vikisee kirjan kolmessa vuodessa.</p><p>Olen itse kai kirjoittanut 40 romaania, joista tuhosin nyt 2018 pois kirjavälityksestä, E- kirjoista ja muusta levityksen myynnistä 35 romaania iäksi. Siinä meni sivumäärältään yli 10 000 sivua kaunokirjallisuutta pilaamasta Suomen kultaista kerrontaa myrkyllään!</p><p>Ne kirjat, joita on myyty, ovat siis jo nyt harvinaisuutensa vuoksi keräiltäviä. Sama ilmiö kun maksetaan Marton Taigasta (Martti Löfberg), Kristian Korpista (Mika Waltari), tai Aarne Haapakoskesta (Outsider) paljon -ei sisällön häikäistyvyyden, vaan muutaman kappaleen olemassaolon vuoksi.</p><p>Olisin ostanut kaikki tuotantoni pois, mutta jotkut kustantajat pitää varastohintaa liikaa tavaralleni. Vilkaise wikiä!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Laitan omana sisältönä tämä alun perin Petteri Ritalan aloitukseen kirjoitetun, jossa ihaillaan Jari Tervon valtavaa älyllisyyttä, eeppistä osaamista, sekä eettistä ihmisarvopohjaa. Hän oli kirjoittanut Trumpin ”olevan mulkku”!

Yksityisviestiin, FB:ssa tuli kaksi vetoavaa pyyntöä erillisestä aloituksesta.

 

Sinä Ritala tiedät Stadista menestyvän antikvaarin, jonka ikkunassa on tiedotukset. Omistaja ilmoittaa, että EI OTA sisään vastaan tietokirjasarjoja, Valittuja Paloja, kirjakerhon tavaraa, uskonnollista ja jotakin muutakin. Sitten on hyvin ajateltu ja käytännössä hyväksi koettu nimilista, joiden kirjat saa jättää ulkopuolelle "OTA TÄSTÄ" laatikkoon.

Listassa on Jari Tervo tuotantoineen. Tuotantoa tehdään joulu- ja isänpäivä paatokseen 75 000 painoksina. Ne ovat sitten oranssilapuilla -85% Kirjatorilla tai Kirjapörssissä, sekä markettien alelaatikoissa.

Jari Tervon tuotannosta ei ole vuonna 2049 luultavasti ainuttakaan keräilyllistä kirjaa. Tämä on oma näkemykseni muutaman kymmenen vuoden kirjallisuuden seurassa olemisesta. Kun nyt jo tuotanto on "ei oteta vastaan" niin kyllä se siitä taitaa ilman jumalan tuomiotakin olla pelkkää alamäkeä.

WSOY:n ja HS:n yhteisellä, valtavalla rummutuksella ja YLE:n vuosikymmenen, parhaaseen katseluaikaan annetulla ilmaisella, tehokkaalla mainonnalla ei tule sellaista kirjoittajaa, jota täysijärkiset keräisi rahalla. Se on kymmeniä miljoonia mainosrahoina, mitä YLE on Tervoon kaatunut.

Ei kypsy, kuten tiedät nyt 1940 – 1970 luvun älykköjen ja monipuolisten pohdiskelijoiden kirjoittamia teoksia. Osaat tämän, mitä tarkoitan.

Ei Tervo ole listassa kovin kehnossa seurassa. Siinä on Finlandia-palkinnon saajia, TV:stä tuttuja, apurahoilla ikänsä kirjoittaneita, Taiken lellikkejä, kohumuistelmien tekijöitä, taiteilijaeläkeläisiä ja muuta säätiöhiirtä, jotka vikisee kirjan kolmessa vuodessa.

Olen itse kai kirjoittanut 40 romaania, joista tuhosin nyt 2018 pois kirjavälityksestä, E- kirjoista ja muusta levityksen myynnistä 35 romaania iäksi. Siinä meni sivumäärältään yli 10 000 sivua kaunokirjallisuutta pilaamasta Suomen kultaista kerrontaa myrkyllään!

Ne kirjat, joita on myyty, ovat siis jo nyt harvinaisuutensa vuoksi keräiltäviä. Sama ilmiö kun maksetaan Marton Taigasta (Martti Löfberg), Kristian Korpista (Mika Waltari), tai Aarne Haapakoskesta (Outsider) paljon -ei sisällön häikäistyvyyden, vaan muutaman kappaleen olemassaolon vuoksi.

Olisin ostanut kaikki tuotantoni pois, mutta jotkut kustantajat pitää varastohintaa liikaa tavaralleni. Vilkaise wikiä!

]]>
30 http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258773-jari-tervon-haikaiseva-alyllisyys-ja-trump#comments Haukkuminen Jari Tervo Suurpainokset Trump Sat, 28 Jul 2018 17:49:28 +0000 Aulis Saarijärvi http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258773-jari-tervon-haikaiseva-alyllisyys-ja-trump
Trumpin vaikeudet http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258747-trumpin-vaikeudet <p>Silmukka kiristyy Trumpin kaulassa. Venäjätutkinta, naissuhteiden paljastuminen, pakolaisten pidättämiset ja heiltä riistetyt lapset,&nbsp; valheiden paljastuminen ja jatkuva ristiriitaisten lausuntojen antaminen.</p><p>Jossain muussa maassa, jossain sivistyneessä länsimaassa, tällaiset tapahtumat johtaisivat presidentin eroon. USA ei taida olla länsimaa, eikä järin sivistynyt maa.</p><p>Trumpin kannattajat uskovat jokaisen Trumpin valheen, eivätkä välitä vaikka valhe paljastuisi seuraavana päivänä, jolloin Trump korvaa sen uudella valheella. Uuteen valheeseen uskotaan jälleen sokeasti kannattajien toimesta ja kaikkia sellaisia tietoja jotka ovat ristiriidassa presidentti Trumpin antamien tietojen kanssa pidetään valeuutisina.</p><p>Tilanne muistuttaa tilannetta Venäjällä, jossa kaikki haluavat uskoa suureen johtajaan, Putiniin, tai mitä tahansa diktatuuria, jossa valtion hallinnon koossa pysyminen perustuu henkilöpalvontaan.</p><p>Tilanne olisi USA:ssa vakaa jos media ja muu hallintokoneisto olisi USA:ssa Trumpin nyrkin alla, kuten se on Venäjällä Putinin nyrkin alla, samoin kuin muissa diktatuureissa.</p><p>Tilanne on Trumpin kannalta hankala vain siksi että USA:ssa vielä on vapaa media ja sanomisen vapaus. Jos Trump haluaa tosissaan pitää valtansa ja asemansa, hänen pitäisi jollain tapaa saada tuhotuksi tämä hänen pahin vastustajansa ja hankaluutensa. Varmasti Trump kovasti miettii nyt keinoja vaientaa media ja poistaa sananvapaus.</p><hr /><p>Nämä kaikki paljastukset presidentistä, joiden luulisi satuttavan ketä tahansa ihmistä ja johtavan hermoromahdukseen, perheen hajoamiseen ja mielialalääkitykseen, eivät näytä horjuttaneen Trumpin itsevarmaa ja koppavaa käyttäytymistä ja esiintymistä, eikä myöskään hänen faniensa luottamusta.</p><p>Trump ei tunnu tavalliselta ihmiseltä.</p><p>Mikään teräsmies hän ei kylläkään ole,</p><p>pikemminkin psykopaatti.</p><hr /><p>Tilanne on aika vaarallinen maailman vaikutusvaltaisimman ja sotilaallisesti ja taloudellisesti vahvimman valtion, maailman ainoan supervallan kannalta, myös koko maailman kannalta.</p><p>Jos paljastukset jatkuvat, mutta Trumpin kansansuosio säilyy, se voi johtaa vallankaappaukseen ja totalitarismiin sekä diktatuuriin maailman ensimmäisessä todellisessa demokratiassa ja maailman suurimmassa demokratian suojelijavaltiossa.</p><p>Tämä on täysin hullua, mutta sellainen on ihmismieli.</p><p>Mielipuoliset manipuloijat voivat vaikuttaa ihmismieliin täysin yllätyksellisillä tavoilla, kuten Trumpin tavoilla, joskaan ei voida aliarvioida Venäjän tiedustelupalvelun ja sen trolliarmeijan merkittävää apua tässä Trumpin kampanjassa.</p><p>Kukaan ei voi varmasti tietää mitä nyt tapahtuu, kun ihmismielet on USA:ssa saatu saastutetuiksi joillan primitiivisillä manipulaation menetelmillä ja tempuilla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Silmukka kiristyy Trumpin kaulassa. Venäjätutkinta, naissuhteiden paljastuminen, pakolaisten pidättämiset ja heiltä riistetyt lapset,  valheiden paljastuminen ja jatkuva ristiriitaisten lausuntojen antaminen.

Jossain muussa maassa, jossain sivistyneessä länsimaassa, tällaiset tapahtumat johtaisivat presidentin eroon. USA ei taida olla länsimaa, eikä järin sivistynyt maa.

Trumpin kannattajat uskovat jokaisen Trumpin valheen, eivätkä välitä vaikka valhe paljastuisi seuraavana päivänä, jolloin Trump korvaa sen uudella valheella. Uuteen valheeseen uskotaan jälleen sokeasti kannattajien toimesta ja kaikkia sellaisia tietoja jotka ovat ristiriidassa presidentti Trumpin antamien tietojen kanssa pidetään valeuutisina.

Tilanne muistuttaa tilannetta Venäjällä, jossa kaikki haluavat uskoa suureen johtajaan, Putiniin, tai mitä tahansa diktatuuria, jossa valtion hallinnon koossa pysyminen perustuu henkilöpalvontaan.

Tilanne olisi USA:ssa vakaa jos media ja muu hallintokoneisto olisi USA:ssa Trumpin nyrkin alla, kuten se on Venäjällä Putinin nyrkin alla, samoin kuin muissa diktatuureissa.

Tilanne on Trumpin kannalta hankala vain siksi että USA:ssa vielä on vapaa media ja sanomisen vapaus. Jos Trump haluaa tosissaan pitää valtansa ja asemansa, hänen pitäisi jollain tapaa saada tuhotuksi tämä hänen pahin vastustajansa ja hankaluutensa. Varmasti Trump kovasti miettii nyt keinoja vaientaa media ja poistaa sananvapaus.


Nämä kaikki paljastukset presidentistä, joiden luulisi satuttavan ketä tahansa ihmistä ja johtavan hermoromahdukseen, perheen hajoamiseen ja mielialalääkitykseen, eivät näytä horjuttaneen Trumpin itsevarmaa ja koppavaa käyttäytymistä ja esiintymistä, eikä myöskään hänen faniensa luottamusta.

Trump ei tunnu tavalliselta ihmiseltä.

Mikään teräsmies hän ei kylläkään ole,

pikemminkin psykopaatti.


Tilanne on aika vaarallinen maailman vaikutusvaltaisimman ja sotilaallisesti ja taloudellisesti vahvimman valtion, maailman ainoan supervallan kannalta, myös koko maailman kannalta.

Jos paljastukset jatkuvat, mutta Trumpin kansansuosio säilyy, se voi johtaa vallankaappaukseen ja totalitarismiin sekä diktatuuriin maailman ensimmäisessä todellisessa demokratiassa ja maailman suurimmassa demokratian suojelijavaltiossa.

Tämä on täysin hullua, mutta sellainen on ihmismieli.

Mielipuoliset manipuloijat voivat vaikuttaa ihmismieliin täysin yllätyksellisillä tavoilla, kuten Trumpin tavoilla, joskaan ei voida aliarvioida Venäjän tiedustelupalvelun ja sen trolliarmeijan merkittävää apua tässä Trumpin kampanjassa.

Kukaan ei voi varmasti tietää mitä nyt tapahtuu, kun ihmismielet on USA:ssa saatu saastutetuiksi joillan primitiivisillä manipulaation menetelmillä ja tempuilla.

]]>
164 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258747-trumpin-vaikeudet#comments Naissuhteet Pakolaispolitiikka Trump Venäjän trollit Sat, 28 Jul 2018 05:30:29 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258747-trumpin-vaikeudet
Vielä toisenlaista jäkätystä pressoista ja Trumpista USA:ssa. http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258631-viela-toisenlaista-jakatysta-pressoista-ja-trumpista-usassa <p>&rdquo;Niin oletan, että kaikki ymmärtävät, että Trumpista ei tule presidenttiä jos Amerikan juutalaiskongressi AJC (Amerikan juutalaiskongressi) ja WJC (Maailman juutalaiskongressi) eivät sitä halua&rdquo;.</p><p>Näin sanoi lakitieteentohtori Jacob Nussbaum, WJC:n tiedottaja 2016 tammikuussa Lontoossa BBC:lle ja jatkoi: &rdquo;Siksi herra Trumpin pitää nöyrtyä monissa asioissa juutalaisten edessä!&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Jo Nixon sanoo häviämistään presidentin vaaleista Kennedylle 1960 suunnilleen kaiketi todellisissa muistelmissaan:</p><p>&quot;Meillä ei äänestäjä ymmärrä yhtään mitään! Meillä USA:ssa mafia ja juutalaiskongressit ovat äänestäjää ohjaamassa. He kykenevät ostamaan lehdistä ja elokuvista tarpeeksi monta miljoonaa ääntä näkyvyydellään! Seuraavalla kerralla minä ja ryhmäni tiesimme, mistä apu pitää nöyrästi anella! Minusta tuli helpolla silloin presidentti!&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Isi- Bush kävi Israelissa ja Johannesburgissa hakemassa maailman juutalaisyhteisöjen tuen ennen valitsemistaan. Baselissa, Sveitsissä välilaskussa hänelle ilmoitettiin, että hänelle taataan 22 - 25 miljoonaa lisä-ääntä yhteistyöstä.</p><p>Tieto kerrottiin Baselin synagogassa. Sen takana oli tämä kokous Julkaistu 6.5.1990 STT, HS: &rdquo;Juutalaisten kansainvälinen kattojärjestö Maailman juutalaiskongressi WJC aloittaa monipäiväiset kokouksensa sunnuntaina Berliinissä...&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Poju-Bush valmisteli näiltä järjestöiltä neljä vuotta apua ja vannoi palvelevansa halustaan kansainvälistä, juutalaista tarvetta ja päämääriä. Hänkin sai riittävästi ääniä, tosin vasta kun veljensä Jeff peukaloi Floridan äänimääriä miljoonittain. Texasissa sukunsa pystyi mitätöimään Al Coren ääniä autokuormittain. Lopulta niitä ei löytynytkään! Eikö olekin aivan Putinin tapoja?</p><p>&nbsp;</p><p>Obaman klaani, johon kiinnitettiin alusta alkaen Clintonin klaanin rikolliset taustat ja tunnetut expressa Bill Clintonin siteet AJC, WJC:hin, sekä Hillaryn suuri halu ulkoministeriksi, oli jo sinänsä rautaa. Lopuksi asettuivat mustien järjestöt ja valkoisten salaseurat mustan Obaman taakse. Viimeistä pitää tietysti ihmetellä. Syynä oli ensimmäisen kierroksen vastaehdokas Mitt Romney.</p><p>Mies oli heille epäilyttävä ajatuksissaan. Obama sai siis 51% äänistä, joista hylättiin enemmän tavaraa, kuin Krimin liittämisessä Venäjään.</p><p>&nbsp;</p><p>Trump valittiin ja nyt ajattelijat saavat antaa vapaat kädet aivojensa työlle. Trump vielä puolivuotta aikaisemmin tarkoituksella antoi ristiriitaisia lausuntoja Israelin suhteistaan. Kävi siellä syksyllä salaa. Tapasi Netanjahun kahdesti yksityishenkilönä ja lopulta kuulutti olevansa Amerikan kanssa Israelin vankkumaton ystävä ja auttaja!</p><p>Se ei vielä muuttanut juutalaisomisteisten lehtien ja TV-kanavien pilkkaa Trumpista. Se teki hänestä kuitenkin raamatturistikansan silmissä siedettävän Clintoniin nähden. Heitä on sentään 200 miljoonaa! Katsokaa USA:n raamattuvyöhykkeen ennusteista, kuinka Trump- kannatus ponnahti niissä osavaltioissa! Se oli saavutus, johon oli pyrittykin. Loppu on tätä nykyhetkeä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Niin oletan, että kaikki ymmärtävät, että Trumpista ei tule presidenttiä jos Amerikan juutalaiskongressi AJC (Amerikan juutalaiskongressi) ja WJC (Maailman juutalaiskongressi) eivät sitä halua”.

Näin sanoi lakitieteentohtori Jacob Nussbaum, WJC:n tiedottaja 2016 tammikuussa Lontoossa BBC:lle ja jatkoi: ”Siksi herra Trumpin pitää nöyrtyä monissa asioissa juutalaisten edessä!”

 

Jo Nixon sanoo häviämistään presidentin vaaleista Kennedylle 1960 suunnilleen kaiketi todellisissa muistelmissaan:

"Meillä ei äänestäjä ymmärrä yhtään mitään! Meillä USA:ssa mafia ja juutalaiskongressit ovat äänestäjää ohjaamassa. He kykenevät ostamaan lehdistä ja elokuvista tarpeeksi monta miljoonaa ääntä näkyvyydellään! Seuraavalla kerralla minä ja ryhmäni tiesimme, mistä apu pitää nöyrästi anella! Minusta tuli helpolla silloin presidentti!"

 

Isi- Bush kävi Israelissa ja Johannesburgissa hakemassa maailman juutalaisyhteisöjen tuen ennen valitsemistaan. Baselissa, Sveitsissä välilaskussa hänelle ilmoitettiin, että hänelle taataan 22 - 25 miljoonaa lisä-ääntä yhteistyöstä.

Tieto kerrottiin Baselin synagogassa. Sen takana oli tämä kokous Julkaistu 6.5.1990 STT, HS: ”Juutalaisten kansainvälinen kattojärjestö Maailman juutalaiskongressi WJC aloittaa monipäiväiset kokouksensa sunnuntaina Berliinissä...”

 

Poju-Bush valmisteli näiltä järjestöiltä neljä vuotta apua ja vannoi palvelevansa halustaan kansainvälistä, juutalaista tarvetta ja päämääriä. Hänkin sai riittävästi ääniä, tosin vasta kun veljensä Jeff peukaloi Floridan äänimääriä miljoonittain. Texasissa sukunsa pystyi mitätöimään Al Coren ääniä autokuormittain. Lopulta niitä ei löytynytkään! Eikö olekin aivan Putinin tapoja?

 

Obaman klaani, johon kiinnitettiin alusta alkaen Clintonin klaanin rikolliset taustat ja tunnetut expressa Bill Clintonin siteet AJC, WJC:hin, sekä Hillaryn suuri halu ulkoministeriksi, oli jo sinänsä rautaa. Lopuksi asettuivat mustien järjestöt ja valkoisten salaseurat mustan Obaman taakse. Viimeistä pitää tietysti ihmetellä. Syynä oli ensimmäisen kierroksen vastaehdokas Mitt Romney.

Mies oli heille epäilyttävä ajatuksissaan. Obama sai siis 51% äänistä, joista hylättiin enemmän tavaraa, kuin Krimin liittämisessä Venäjään.

 

Trump valittiin ja nyt ajattelijat saavat antaa vapaat kädet aivojensa työlle. Trump vielä puolivuotta aikaisemmin tarkoituksella antoi ristiriitaisia lausuntoja Israelin suhteistaan. Kävi siellä syksyllä salaa. Tapasi Netanjahun kahdesti yksityishenkilönä ja lopulta kuulutti olevansa Amerikan kanssa Israelin vankkumaton ystävä ja auttaja!

Se ei vielä muuttanut juutalaisomisteisten lehtien ja TV-kanavien pilkkaa Trumpista. Se teki hänestä kuitenkin raamatturistikansan silmissä siedettävän Clintoniin nähden. Heitä on sentään 200 miljoonaa! Katsokaa USA:n raamattuvyöhykkeen ennusteista, kuinka Trump- kannatus ponnahti niissä osavaltioissa! Se oli saavutus, johon oli pyrittykin. Loppu on tätä nykyhetkeä.

]]>
0 http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258631-viela-toisenlaista-jakatysta-pressoista-ja-trumpista-usassa#comments Juutalaiskongressit Pressa Trump Wed, 25 Jul 2018 05:21:31 +0000 Aulis Saarijärvi http://aulissaarijrvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258631-viela-toisenlaista-jakatysta-pressoista-ja-trumpista-usassa
Suurvallat ovat valmiita hyväksymään kansalaisilleen alhaisemman elintason http://jarmoahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258617-suurvallat-ovat-valmiita-hyvaksymaan-kansalaisilleen-alhaisemman-elintason <p>Moni kirjoittaja tälläkin palstalla on ihmetellyt Kiinan, USA:n ja Venäjän kauppapolitiikkaa. Tuon kauppapolitiikan seurauksena kyseisten maiden kansalaiset saavat alhaisemman elintason kuin muuten. Protektionistinen kauppapolitiikka, jota kaikki suurvallat harrastavat, johtaa yleensä siihen, että kyseisten maiden kansalaiset ovat köyhempiä kuin muuten. Heidän elintasonsa on siis alhaisempi.</p><p>Toisin kuin julkisuudessa yleensä ajatellaan, niin suurvalloilla on tuossa hyvin selkeä logiikka. Suurvallat varautuvat kauppapoliittisilla toimenpiteillä ensisijaisesti kriisiaikoihin. Kriisiaikana ei ulkomailta saada sen enempää teollisuustuotteita kuin elintarvikkeitakaan. Eikä esimerkiksi lääkkeitä.</p><p>Suurvallan kannalta on järkevää hyväksyä heikompi elintaso jos on mahdollista varmistaa kyvyn tuottaa ruokaa, valmistaa lääkkeitä, panssarivaunuja, risteilyohjuksia, hävittäjälentokoneita, pommikoneita ja monen sorttisia laivoja kun tarve tulee.</p><p>Elintarviketuotannon ja monentyyppisen teollisen toiminnan ylläpitäminen on suurvallan kannalta aivan oleellisessa roolissa. Ei suinkaan parhaan mahdollisen elintason saavuttamiseksi vaan kriisiaikojen toimintakyvyn varmistamiseksi.</p><p>USA:n toiminta on tässä yhteydessä hyvinkin loogista mikäli huomioidaan Kiinan virallinen tavoite olla maailman johtava maa sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti.</p><p>Sama logiikka pätee kaikkiin suurvaltoihin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moni kirjoittaja tälläkin palstalla on ihmetellyt Kiinan, USA:n ja Venäjän kauppapolitiikkaa. Tuon kauppapolitiikan seurauksena kyseisten maiden kansalaiset saavat alhaisemman elintason kuin muuten. Protektionistinen kauppapolitiikka, jota kaikki suurvallat harrastavat, johtaa yleensä siihen, että kyseisten maiden kansalaiset ovat köyhempiä kuin muuten. Heidän elintasonsa on siis alhaisempi.

Toisin kuin julkisuudessa yleensä ajatellaan, niin suurvalloilla on tuossa hyvin selkeä logiikka. Suurvallat varautuvat kauppapoliittisilla toimenpiteillä ensisijaisesti kriisiaikoihin. Kriisiaikana ei ulkomailta saada sen enempää teollisuustuotteita kuin elintarvikkeitakaan. Eikä esimerkiksi lääkkeitä.

Suurvallan kannalta on järkevää hyväksyä heikompi elintaso jos on mahdollista varmistaa kyvyn tuottaa ruokaa, valmistaa lääkkeitä, panssarivaunuja, risteilyohjuksia, hävittäjälentokoneita, pommikoneita ja monen sorttisia laivoja kun tarve tulee.

Elintarviketuotannon ja monentyyppisen teollisen toiminnan ylläpitäminen on suurvallan kannalta aivan oleellisessa roolissa. Ei suinkaan parhaan mahdollisen elintason saavuttamiseksi vaan kriisiaikojen toimintakyvyn varmistamiseksi.

USA:n toiminta on tässä yhteydessä hyvinkin loogista mikäli huomioidaan Kiinan virallinen tavoite olla maailman johtava maa sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti.

Sama logiikka pätee kaikkiin suurvaltoihin.

]]>
3 http://jarmoahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258617-suurvallat-ovat-valmiita-hyvaksymaan-kansalaisilleen-alhaisemman-elintason#comments Kiina Protektionismi Trump USA Tue, 24 Jul 2018 17:57:22 +0000 Jarmo Ahonen http://jarmoahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258617-suurvallat-ovat-valmiita-hyvaksymaan-kansalaisilleen-alhaisemman-elintason
Sovitaan, että Trump on tramp ja Putin puuttin http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258548-sovitaan-etta-trump-on-tramp-ja-putin-puuttin <p># On käsittämätöntä, että suomalaiset radio- ja tv-toimittajatkaan eivät ole oppineet ääntämään joka päivä uutisissa esiintyviää nimeä Trump, siis tuo USA:n presidentti-pääministeri-kaikkivaltias <strong>Donald Trump</strong>. Amerikassahan se ääntyy tietenkin <em>tramp</em>. Miksi siis englannin kieltä taitavat toimittajat ja muut kansalaiset ääntävät sen <em>trump</em>? Muistakaamme, että auringosta puhutaan englanniksi sanalla Sun, joka kuitenkin ääntyy <em>san</em>.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Onko tässä kysymys samanlaisesta ilmiöstä kuin siitä, että maaseudun murteissa ei äännetä suomenruotsalaiseen tapaan <strong>Runeberg</strong>iä <em>ryynebärji</em>ksi vaan <em>ruuneperk</em>iksi?</p><p>&nbsp;&nbsp; Olen myös arvellut, että <em>trump</em>ista puhuvat haluavat nimen kansanomaisella ääntämisellä kertoa, että Trump on yksinkertainen tollo. Se olisi siis samanlainen ilmiö kuin perussuomalaisten puhutteleminen persuiksi, jolloin samalla annetaan ymmärtää, että heidän ohjelmansa on per***stä.</p><p>&nbsp;</p><p># Entä sitten toinen joka päivä uutisissa esiintyvä nimi eli <strong>Vladimir Putin</strong>. Venäjän kielen osaajat ovat Suomessa harvinaisempia kuin englannin kieltä opiskelleet ja yritelleet, vaikka Suomi oli yli sata vuotta osana Venäjän keisarikuntaa.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tuo nimi Putin ei ole hankala siinä mielessä, ettei siinä ole yhtään suomen kielelle vierasta äännettä. Tosin t ääntyy venäjässä etuvokaali i:n edellä liudentuneena, mutta se on kielen hienouksia. Sen sijaan olisi muistettava, että Putin-nimen u on painollinen eli vähintään puolipitkä. Putinin i sen sijaan on painoton ja ääntyy lyhyenä. Putin voisi siis olla äännettynä suurin piirtein <em>puuttin</em>.</p><p>&nbsp;&nbsp; Puhukoot kansanmiehet kapakoissaan vapaasti mahtimiehistä nimeltä <em>rumppi</em> ja <em>putiini</em>, mutta uutisjournalisteilta toivoisin kuulevani sivistyneempiä versioita.</p><p>&nbsp;&nbsp; Putinin etunimi Vladimir on suomalaiseen suuhun erityisen haastava. Siinä on alussa kaksi konsonanttia, joka jo on supisuomalaiselle mahdotonta. Ja paino on kolmesta tavusta toisella, joten toisen tavun vokaali i ääntyy vähintään puolipitkänä. Ja kaiken lisäksi tuo painollinen i muuttaa d:n liudentuneeksi. Vladimir ääntyy siis suurin piirtein <em>vladiimir</em>.</p><p>&nbsp;&nbsp; Radio- ja tv-toimittajien kannalta on onni, että Kremlin valtiaiden joukossa ei ole nykyään mahtimiestä, jonka nimessä olisi kirjain o. Se nimittäin ääntyy painottomana a:na. Nimi <strong>Gorbatshov</strong> nimittäin ääntyy <em>garbatshov</em>, koska paino on kolmesta tavusta viimeisellä. Vaikeasta nimestään huolimatta Gorba tai Gorban kaltainen olisi kyllä Suomen ja EU:n kannalta tervetullut Kremliin&hellip;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p># Onneksi etunimet voidaan usein hypätä yli. Trumpin etunimessä heti ensimmäinen kirjain d tekee tiukkaa, koska se ei helposti mahdu perussuomalaisen suuhun. Niinpä <strong>Timo Soini</strong> kirjoittaa plokeja eikä blogeja. Miksi ei muuten lokeja, koska suomen kielessä ei voi sanan alussa olla kahta konsonanttia?</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kuva: Kansainväliset journalistit seuraavat Trumpin ja Putinin puheita Finlandia-talossa. Kuva: Timo Uotila.</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # On käsittämätöntä, että suomalaiset radio- ja tv-toimittajatkaan eivät ole oppineet ääntämään joka päivä uutisissa esiintyviää nimeä Trump, siis tuo USA:n presidentti-pääministeri-kaikkivaltias Donald Trump. Amerikassahan se ääntyy tietenkin tramp. Miksi siis englannin kieltä taitavat toimittajat ja muut kansalaiset ääntävät sen trump? Muistakaamme, että auringosta puhutaan englanniksi sanalla Sun, joka kuitenkin ääntyy san.  

   Onko tässä kysymys samanlaisesta ilmiöstä kuin siitä, että maaseudun murteissa ei äännetä suomenruotsalaiseen tapaan Runebergryynebärjiksi vaan ruuneperkiksi?

   Olen myös arvellut, että trumpista puhuvat haluavat nimen kansanomaisella ääntämisellä kertoa, että Trump on yksinkertainen tollo. Se olisi siis samanlainen ilmiö kuin perussuomalaisten puhutteleminen persuiksi, jolloin samalla annetaan ymmärtää, että heidän ohjelmansa on per***stä.

 

# Entä sitten toinen joka päivä uutisissa esiintyvä nimi eli Vladimir Putin. Venäjän kielen osaajat ovat Suomessa harvinaisempia kuin englannin kieltä opiskelleet ja yritelleet, vaikka Suomi oli yli sata vuotta osana Venäjän keisarikuntaa.

   Tuo nimi Putin ei ole hankala siinä mielessä, ettei siinä ole yhtään suomen kielelle vierasta äännettä. Tosin t ääntyy venäjässä etuvokaali i:n edellä liudentuneena, mutta se on kielen hienouksia. Sen sijaan olisi muistettava, että Putin-nimen u on painollinen eli vähintään puolipitkä. Putinin i sen sijaan on painoton ja ääntyy lyhyenä. Putin voisi siis olla äännettynä suurin piirtein puuttin.

   Puhukoot kansanmiehet kapakoissaan vapaasti mahtimiehistä nimeltä rumppi ja putiini, mutta uutisjournalisteilta toivoisin kuulevani sivistyneempiä versioita.

   Putinin etunimi Vladimir on suomalaiseen suuhun erityisen haastava. Siinä on alussa kaksi konsonanttia, joka jo on supisuomalaiselle mahdotonta. Ja paino on kolmesta tavusta toisella, joten toisen tavun vokaali i ääntyy vähintään puolipitkänä. Ja kaiken lisäksi tuo painollinen i muuttaa d:n liudentuneeksi. Vladimir ääntyy siis suurin piirtein vladiimir.

   Radio- ja tv-toimittajien kannalta on onni, että Kremlin valtiaiden joukossa ei ole nykyään mahtimiestä, jonka nimessä olisi kirjain o. Se nimittäin ääntyy painottomana a:na. Nimi Gorbatshov nimittäin ääntyy garbatshov, koska paino on kolmesta tavusta viimeisellä. Vaikeasta nimestään huolimatta Gorba tai Gorban kaltainen olisi kyllä Suomen ja EU:n kannalta tervetullut Kremliin…

    

# Onneksi etunimet voidaan usein hypätä yli. Trumpin etunimessä heti ensimmäinen kirjain d tekee tiukkaa, koska se ei helposti mahdu perussuomalaisen suuhun. Niinpä Timo Soini kirjoittaa plokeja eikä blogeja. Miksi ei muuten lokeja, koska suomen kielessä ei voi sanan alussa olla kahta konsonanttia?

 

Kuva: Kansainväliset journalistit seuraavat Trumpin ja Putinin puheita Finlandia-talossa. Kuva: Timo Uotila.

 

 

]]>
73 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258548-sovitaan-etta-trump-on-tramp-ja-putin-puuttin#comments Suomen kieli Trump Vladimir Putin Mon, 23 Jul 2018 10:15:06 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258548-sovitaan-etta-trump-on-tramp-ja-putin-puuttin
Mikä Trumpia motivoi? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi <p>Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.</p><p>Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.</p><p>Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on &ndash; ainakin jonkun aikaa &ndash; mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.</p><p>Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.</p><p>Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.</p><p>Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.</p><p>Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.</p><p>Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.</p><p>Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.</p><p>Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat &rdquo;suojeltavia&rdquo;, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.</p><p>Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.</p><p>On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi &rdquo;voimamiesten&rdquo; ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.</p><p>Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?</p><p>Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.

Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.

Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on – ainakin jonkun aikaa – mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.

Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.

Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.

Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.

Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.

Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.

Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.

Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat ”suojeltavia”, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.

Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.

On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi ”voimamiesten” ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.

Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?

Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.

]]>
78 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi#comments Ulkomaat EU Kansainvälinen järjestys Trump Venäjä Yhdysvallat Fri, 20 Jul 2018 05:59:29 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi
Voiko kokoomuslainen olla putinisti? http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258420-voiko-kokoomuslainen-olla-putisti <p>Kokoomuksen europarlamentaarikko julisti että <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254151-meppi-sirpa-pietikaiselta-tyly-huomio-suomelle-trumputinista-nyt-varmaan-moni-suuttuu"><strong>&quot;luotan Putiniin ja hänen järkeensä ja johdonmukaisuuteensa enemmän ja pidän häntä suurempana turvana kuin tätä toista läntistä suurvaltaa.&quot;</strong></a></p><p>Kertakaikkiaan huipputapaamisen jälkeen mielenkiintoinen ulostulo kokoomuksesta. Putinistiksi on pienemmälläkin syyllä poliitikkoja tai ihmisiä leimattu.</p><p>Onko kokoomuksen europarlamentaarikko Putinisti?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen europarlamentaarikko julisti että "luotan Putiniin ja hänen järkeensä ja johdonmukaisuuteensa enemmän ja pidän häntä suurempana turvana kuin tätä toista läntistä suurvaltaa."

Kertakaikkiaan huipputapaamisen jälkeen mielenkiintoinen ulostulo kokoomuksesta. Putinistiksi on pienemmälläkin syyllä poliitikkoja tai ihmisiä leimattu.

Onko kokoomuksen europarlamentaarikko Putinisti?

]]>
26 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258420-voiko-kokoomuslainen-olla-putisti#comments MEP Trump Vladimir Putin Thu, 19 Jul 2018 14:47:53 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258420-voiko-kokoomuslainen-olla-putisti
Trump-Putin -tapaaminen, Venäjän sotavoimien valvonnassa http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258399-trump-putin-tapaaminen-venajan-sotavoimien-valvonnassa <p>Paljon kohutun Trump-Putin -tapaamisen turvaaminen onnistui ja Suomessa viranomaiset paukuttelevat tämän johdosta henkseleitä. Mikä jäi medialta huomaamatta, oli Venäjän pohjoisen laivaston osallistuminen turvaamistoimiin rajulla kalustolla. Jäikö asia huomaamatta viranomaisilta, onkin jo toinen kysymys.</p><p>Juuri tapaamisen alla Venäjän Pohjoinen laivasto laittoi Suomenlahdelle muun muassa yhden suurimmista sukellusveneistään ja ainakin kaksi ohjusristeilijää, joista toinen oli varustettu ydinaseilla. Tulivoimaa aluksilla on yhteensä sen verran että Suomi saadaan sillä tuhottua muutamaan kertaan, no, ainakin tärkeimmät kaupungit ja puolustusvoimat.&nbsp;</p><p>Kremlin hännystelijälehti Pravda kertoi 17.07.2018 tapaamisen turvaamisesta sen verran että Helsinki oli Trumpin ja Putinin tapaamisen ajan alusten tähtäimessä ja suojelussa. Osa sota-aluksista oli kuulemma turvaamistehtävää varten ankkurissa lähellä Suomen aluevesirajaa. Pravda oli yrittänyt kysellä turvaamistehtävästä enemmänkin mutta Venäjän Pohjoinen laivasto oli torjunut pyynnön perusteella että se ei kommentoi harjoitus- tai taistelutehtäviä.</p><p>Kun kiitoksia hyvin onnistuneesta tapaamisesta jaetaan, kannattaa osoittaa kiitokset myös Venäjän armeijalle hyvästä osallistumisesta. Jää tietysti kysymys, miten Venäjän armeija olisi osallistunut tapahtumiin, jos jotain olisi tapaamisen yhteydessä mennyt suomalaisviranomaisilta pieleen. Ja olivatko suomalaisviranomaiset varautuneet toimimaan ko. alusten osalta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.pravdareport.com/news/russia/politics/17-07-2018/141233-russian_navy-0/ " title="http://www.pravdareport.com/news/russia/politics/17-07-2018/141233-russian_navy-0/ ">http://www.pravdareport.com/news/russia/politics/17-07-2018/141233-russi...</a> &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paljon kohutun Trump-Putin -tapaamisen turvaaminen onnistui ja Suomessa viranomaiset paukuttelevat tämän johdosta henkseleitä. Mikä jäi medialta huomaamatta, oli Venäjän pohjoisen laivaston osallistuminen turvaamistoimiin rajulla kalustolla. Jäikö asia huomaamatta viranomaisilta, onkin jo toinen kysymys.

Juuri tapaamisen alla Venäjän Pohjoinen laivasto laittoi Suomenlahdelle muun muassa yhden suurimmista sukellusveneistään ja ainakin kaksi ohjusristeilijää, joista toinen oli varustettu ydinaseilla. Tulivoimaa aluksilla on yhteensä sen verran että Suomi saadaan sillä tuhottua muutamaan kertaan, no, ainakin tärkeimmät kaupungit ja puolustusvoimat. 

Kremlin hännystelijälehti Pravda kertoi 17.07.2018 tapaamisen turvaamisesta sen verran että Helsinki oli Trumpin ja Putinin tapaamisen ajan alusten tähtäimessä ja suojelussa. Osa sota-aluksista oli kuulemma turvaamistehtävää varten ankkurissa lähellä Suomen aluevesirajaa. Pravda oli yrittänyt kysellä turvaamistehtävästä enemmänkin mutta Venäjän Pohjoinen laivasto oli torjunut pyynnön perusteella että se ei kommentoi harjoitus- tai taistelutehtäviä.

Kun kiitoksia hyvin onnistuneesta tapaamisesta jaetaan, kannattaa osoittaa kiitokset myös Venäjän armeijalle hyvästä osallistumisesta. Jää tietysti kysymys, miten Venäjän armeija olisi osallistunut tapahtumiin, jos jotain olisi tapaamisen yhteydessä mennyt suomalaisviranomaisilta pieleen. Ja olivatko suomalaisviranomaiset varautuneet toimimaan ko. alusten osalta. 

 

http://www.pravdareport.com/news/russia/politics/17-07-2018/141233-russian_navy-0/          

]]>
23 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258399-trump-putin-tapaaminen-venajan-sotavoimien-valvonnassa#comments Donald Trump Vladimir Putin Trump Venäjän asevoimat Thu, 19 Jul 2018 08:39:09 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258399-trump-putin-tapaaminen-venajan-sotavoimien-valvonnassa