Tasa-arvoton tasa-arvoyksikkö
-
Tasa-arvovaltuutetun toimisto: 2 miestä, 10 naista -
Tasa-arvoyksikkö: 0 miestä, 16 naista
Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö on ollut jo pitkään nettikansan hampaissa. Yksikössä on työskennellyt yksi kiintiömies loppujen ollessa naisia.
Nyt tasa-arvoyksikön henkilökuntaa ja organisaatiota on uudistettu.
Siitä ainoastakin miehestä on päästy eroon ja yksikön kaikki 16 työntekijää ovat naisia.
Kovin paljona paremmin ei mene Tasa-arvovaltuutetun toimistossa, jonka 12 työntekijästä kaksi on miehiä.
Näinkö tasa-arvo on oikeasti saavutettu?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tässä olisi hyvä jutunaihe jollekin lehdelle. Ottaa selvää, miten tällaiseen lopputulemaan on päädytty.
ILTA-SANOMAT (2009)
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2009/05/ilta-sano...
Ei yhtään miestä
TYÖELÄMÄ: Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön kaikki työntekijät ovat naisia.
TASA-ARVON edistämiseksi perustetun viranomaisen oma toiminta ei näytä ulospäin kovin tasa-arvoiselta: sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä ei ole töissä yhtään miestä.
Vaikutusvaltaiselta kuulostavia virkoja, kuten tasa-arvoneuvos, ylitarkastaja, hallitussihteeri, osastosihteerit, projektisihteeri, projektikoordinaattori löytyy yksiköstä viljalti, mutta miehiä niissä ei ole. Kaikki tasa-arvoyksiön 16 viranhaltijaa ovat naisia.
Tasa-arvoa edistävän viraston johtajan mielestä miesten puuttuminen virkamieskunnasta ei ole ongelma.
– Naiset tuntevat yhtä hyvin miesten tasa-arvon ongelmat kuin miehet, tasa-arvoyksikön johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen sanoo.
TOINEN VIRKAMIES vierittää vastuun miehille. – Miksi miehet eivät hae virkoja, osastosihteeri Birgitta Pajula sanoo.
Miesvaltaisella alalla esitettynä sama voisi leimatasanojansa sovinistiksi.
Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan valtionhallinnon tavoite kuitenkin on edistää tasa-arvoa henkilöstöpolitiikassa. Onko tasa-arvoyksikkö onnistunut tavoitteessa? – Ei ole asetettu tavoitetta, että kaikkien pitäisi olla miehiä. Olisi toki toivottavaa, että löytyisi päteviä mies- ja naishakijoita, Heinilä-Hannikainen vastaa. HÄNEN MIELESTÄÄN miesvirkamiesten lisäämiselle ei ole erityistä tarvetta. – Samalla logiikalla maahanmuuttoviranomaisia voisi kritisoida siitä, että siellä ei ole maahanmuuttotaustaisia virkamiehiä.
Mutta sehän voisi olla hyvä ajatus, jos he olisivat muuten päteviä... – Niin, mutta meidän alalla on se ongelma on se, että naisoikeutta opiskelleita miehiä on niin vähän.
Onko teillä ollut miehiä töissä? – On ollut, pari vuotta sitten oli kaksi, mutta he ovat nyt muissa töissä. Yritämme kyllä suosia mieshakijoita.
On vaikea kuvitella toista hallinnonalaa, kuin tasa-arvoasiat, joissa molempien sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta olisi yhtä paljon hyötyä. Onko nykyinen tilanne puute? – Ei, miesten puuttumisella ei ole merkitystä, miten asiat tulevat täällä hoidetuksi.
Olisi hauska saada koko tasa-arvoyksikön virkamieskunta samaan valokuvaan. Onnistuuko? – Ei. Emme halua profiloitua tässä. Meillä ei ole tarvetta tulla julkisuuteen.
(Toimittaja Pasi Jaakkonen)
http://blogit.hs.fi/reetta/2009/04/06/harsovaippak...
REETTA RÄTY
Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen mukaan kulttuurijournalistit eivät uskalla käsitellä kriittisesti seuraavia pyhinä pidettyjä aiheita:
”Yliopistollinen tutkimus, tanssitaide, kehitysmaatutkimus, naistutkimus, Aki Kaurismäki, kuvataiteen kaanon, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, kuka tahansa alle 30-vuotias näyttelijä joka mumisee jotain ‘yhteiskuntavastuusta’, Kiasma, Amnesty International, Juha Siltala, kunkin vuoden kirjallisuuden Finlandia-voittaja, kehitysmaan kadunmies, kaikki Amerikan-vastaiset kansalaisryhmät, videotaide, luonnonsuojelu, harsovaipat, kalevalainen kansanmusiikki, herraviha.” (HS 4. 4.09)”
Naistutkimus, tasa-arvoasian neuvottelukunta… Voi herraisä sentään, ei jaksa edes provosoitua.
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2009/04/aamulehti...
MATTI APUNEN
"Suomessa tuskin on asiastaan varmempia ihmisiä kuin tasa-arvovirkamiehet. Heille ei esitetä julkisesti kiusallisia kysymyksiä. Kun Pasi Jaakkosen kaltainen toimittaja sen vihdoinkin tekee, Tarja Heinilä-Hannikaisen yksikkö ei suostu valokuvaan eikä profiloitumaan muutenkaan. Olisi paljon parempi kun ette soittelisi. Miksi kysytte näitä ikäviä kysymyksiä? Eikö tälläinen häirintä taas paljasta, kuinka vaikeaa Suomessa on olla nainen?"
Kuka muuten maksaa näiden palkat, hoitaa toimitilat, sähköt ja muut sekalaiset kulut?
Ossia on alkanut persuttaa?
"Ossia alkanut persuttaa?" WTF?! Ei tällaisten ilmiselvien ongelmien esiinnostaminen ole mikään perussuomalaisten yksinoikeusaihe.
Jeps, mie ihmettelin tuota ihan samaa blogissa joskus vuosi tms. sitten. Juuri tuollaiset asiat ovat niitä, joiden takia ns. tasa-arvo herättää minussa suurta kyynisyyttä.
Laasasella on tänään hyvä bloggaus tasa-arvon edistämisestä. Käykääpä vilaisemassa.
Yleensä pystyn ajattelemaan asiat myös toiselta (tai kolmannelta) kannalta ja jätän kommentoinnin vähemmälle. Tähän ei kumminkaan oma mielikuvitukseni riitä, joten voisiko joku tulla kertomaan miksi näin on.
Olen todella pettynyt jos tämä ei ole uutinen "isoissa" tiedotusvälineissä kuten hs, yle, mtv.
Tuttu juttuhan tuo on, mutta erityiseksi asian tekee se, että tuo näyttää kovasti tasa-arvolain vastaiselta tilanteelta.
"Julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpano
Valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu."
(koko laki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609)
On kovin kummallista, että tasa-arvolain räikeimmät laiminlyönnit tapahtuvat nimenomaan niiden tahojen toimesta joiden tehtävänä on edistää tasa-arvoa.
Lisätään vielä: Tasa-arvolautakunta ja tasa-arvoasioiden neuvottelukunta (TANE) täyttävät kyllä kokoonpanonsa suhteen lain kirjaimen. Eli ihan noin huonosti ei asia kokonaisuudessaan ole, kuin miltä se näyttää noita kahta instanssia katsomalla.
niin.
tasa-arvoyksikkö on normaalein viranhakumenettelyin muodostunut henkilöstöltään, periaatteessa siihenkin pitäisi toki soveltaa kiintiömenettelyä sen julkista valtaa käyttävän luonteen vuoksi. tasy ei kuitenkaan ole luottamukseen perustuva toimielin, kuten kunnallinen tai eduskunnan lautakunta minkä lisäksi itsenäisenä, alle 30 työntekijän yksikkönä, siihen ei edes lain mukaan tarvitse soveltaa tasa-arvolain mukaisia tasa-arvosuunnitelmia.
Mistä nuo ehdot löysit? Itse laissa ja sen soveltamisalan rajoituksissa niitä ei ainakaan ole.
Mutta ehkä kaikkein tärkein ongelma on siinä esimerkissä minkä nuo kaksi Ossin esille nostamaa tahoa antavat. Viesti ei suinkaan ole tasa-arvoa kannattava. Juuri näiden tahojen kuitenkin pitäisi olla mallitahoja tasa-arvon toteuttamisesta eikä sen laiminlyönnistä.
Toinen seikka on sitten se tasa-arvoasioiden ajamisen uskottavuus joka syntyy kun yksi osapuoli ajaa kummankin osapuolen tasa-arvoa.
Mietitäänpä hetki. Mitä jos meillä olisi tasa-arvoyksikkö joka pitisi tärkempänä pätevyysvaattimuksena miestutkimusta, tai miesten asioiden ajamista ja niistä kiinnostuneisuutta? Yksikön 15 jäsentä olisi Laasas-klooneja ja heitä täydentäisi joku valtakunnansovinisti. Kuinka uskottavana tällainen yksikkö olisi tasa-arvon ajajana? Ja miksi pelkistä naisten oikeuksiin keskittyneistä naisista koottu yksikkö olisi yhtään uskottavampi?
kiintiömenettelyä sovelletaan ensisijaisesti demokraattisesti valittuihin toimielimiin eli lautakuntiin kunnan ja eduskunnan kokoonpanoissa, minkä lisäksi erilaisten komiteoiden ja väliaikaisten, suunnittelua kartoittavien, asiantuntijatyöryhmien sukupuolijakaumien tulisi vastata tasa-arvolain mukaisesti kohderyhmäänsä.
tasa-arvoyksikkö ei ole luottamukseen perustuva toimielin, vaan itsenäisesti toimiva virasto kuten on tasa-arvovaltuutetunkin "toimisto". toki tietysti molempia hallinnoi sosiaali- ja terveysministeriö, joka laajana työnantajana on velvollinen tasa-arvosuunnitelman tekoon ja tarkastelemaan näidenkin yksikköjen toimintaa sukupuolisilmälasien läpi.
ps. uskottavuuden ja toiminnan tasapuolisuuden varmistamiseksi tietenkin olisi suotavaa, että miesasiamiehet alkavat pätevöidä itseään tasa-arvo-organisaatioiden viranhoitoon kelpoisiksi.
No lain vastainenhan se on. On tätä asiaa ennenkin pyöritelty. Tasa-arvo yksiköitä ei Suomen lait koske.
kiintiömenettelyä sovelletaan kunnallisessa ja valtion luottamustehtävissä
http://www.tasa-arvo.fi/edistaminen/kiintiot
tasa-arvoyksikön koostumukseen voi tietysti sosiaali- ja terveysministeriö pyrkiä vaikuttamaan sisäisellä tasa-arvosuunnitelmallaan, mutta senkin keinot ovat rajalliset, jos mieshakijoita virkoihin ei ole. virkaanhan ei voi ketään pakottaa.
Femakkonatsit hallitsee tätä maata.
Akoilta valta pois!
Tasa-arvo on pelkkää propagandaa. Suomalainen mies ei sitä saa. Mutta maksaa ja kannattaa...
Ossin paras kirjoitus! Tämmösii lisää eikä mtn persumokuttaja-sekoiluja ;)
Kyllä nyt Ossi kiitokseni ansaitsee, jos mieshakijoita ei ole ollut,olisi virat tasa-arvonnimissä täytynyt julistaa uudelleen hakuun,kuka "umpiluu" on vastuussa esittelystä ja valinnoista, sevitäppäs Ossi taustat.
tasa-arvoyksikkö on itsenäinen virkavastuulla toimiva tasa-arvo-organisaation osasto, jonka henkilöstövalinnassa noudatetaan normaaleja viranhakuun liittyviä menettelyitä. sinne siis haetaan töihin ja valinta suoritetaan pätevyysarvioimalla.
valitettavaa toki on, että miehiä ei suurestikaan ole kiinnostanut hakea tämän instanssin virkoihin, muodollinen pätevyys ja koulutusvaatimus täyttyisivät monenkin akateemisen koulutuksen saaneen miehenkin kohdalla. käsittääkseni edes sukupuolentutkimuksen tutkinto ei ole välttämättömyys.
tasa-arvoasiain neuvottelukunnan jäsenyys ja jäsenjakauma perustuu poliittiseen toimielimeen sovellettavista kiintiösäännöksistä. siksi sen sukupuoli- ja puoluejakauma on tasainen.
Miksi sitten esim. pörssiyhtiöihin pitäisi säätää naiskiintiöitä, ymmärtääkseni useimmissa yrityksissä noudatetaan normaaleja viranhakuun liittyviä menettelyjä.
valtion pörssiyhtiön hallituksen jäsenyys ei ole viranhoitoa tai hakumenettelyyn perustuva työtehtävä, vaan luottamustoimi enemmänkin. en ainakaan itse tunne ketään, jonka virka tai ammattinimike päätoimessa olisi "pörssiyhtiön hallituksen jäsen".
Hallitusammattilaisia on olemassa. Varsin usein hallitus koostuu muiden yritysten ylimmästä johdosta. Eikä se rajoitu pelkästään hallituksiin, johan sitä taivasteltiin naisten osuutta pörssiyritysten liiketoimintajohdossa.
uskottavuuden ja toiminnan tasapuolisuuden varmistamiseksi tietenkin olisi suotavaa, että miesasiamiehet alkavat pätevöidä itseään tasa-arvo-organisaatioiden viranhoitoon kelpoisiksi.
sosiaali- ja terveysministeriö voi toki edistää miesten hakeutumista tasy:n virkoihin, keinoja ovat :
1. toimia siten, että avoinna oleviin tehtäviin hakeutuisi sekä naisia että miehiä;
2. edistää naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin sekä luoda heille yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen;
3. edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työehdoissa, erityisesti palkkauksessa;
4. kehittää työoloja sellaisiksi, että ne soveltuvat sekä naisille että miehille;
5. helpottaa naisten ja miesten osalta työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista kiinnittämällä huomiota etenkin työjärjestelyihin; ja
6. toimia siten, että ennakolta ehkäistään sukupuoleen perustuva syrjintä.
Voiko hommaan pätevöityä altistumatta feministiselle vihanlietsonnalle ja aivopesulle? Siis ihan oikeasti olen kiinnostunut, koska näiden yliopistollisten naisalojen maine ei kannusta kursseille osallistumaan juuri mainitusta syistä.
Englannissahan on jopa menossa oikeudenkäynti aiheesta, kun LSE:n naistutkimuskursseille osallistunut mies koki aiheen käsittelyn vihamieliseksi ja totuutta vääristeleväksi. En epäile hetkeäkään asiaan liittyviä dokumentteja silmäiltyäni, että niin juuri oli.
Ehkä vastaava oikeudenkäynti tarvittaisiin Suomessakin, jotta täyspäiset miehet ja naiset voisivat ottaa homman vähitellen haltuun ja pois radikaaleilta. Sen jälkeen tasa-arvoelimissäkin sukupuolet voisivat olla tasa-arvoisesti edustettuina.
kukas sitä "mainetta" ylläpitää?
tietysti sekin on tieteenalan oma tehtävä monipuolistaa opintotarjontaa, jos sellaiselle on selvää tarvetta. nykyisin mennään historiallisista syistä aika pitkälti näillä :
Mainetta ylläpitää naistutkimuksellinen tapa, ainakin osassa opintoja pitää naista ikuisena uhrina ja vierittää aina syy miesten tai niin sanotun patriarkaatin niskoille. Naistutkimuksen helmiä ovat esimerkiksi väitteet miehistä lähes ainoina syyllisinä perheväkivaltaan, "naisen euro", väitteet, että naiset kärsivät sodissa tai luonnonkatastrofeissa miehiä enemmän, että miehiä suositaan terveydenhuollossa ja niin pois päin eli voisin jatkaa listaa kymmenillä muilla kohdilla.
Kummallista, muuten, että tällaiset väitteet toistuvat lähes sellaisinaan kansainvälisesti. Esimerkiksi kotona hakattujen naisten osuus on muka maasta toiseen se noin 20%. Onko sittenkin näkyvän feministisen vallankäytön takana se kuuluisa salaseura, joka laatii propagandapläjäyksiä esimerkiksi yliopistojen naistutkimukselle, vai miten ihmeessä samat valheet toistuvat maasta toiseen?
Korostan vielä, että tiedän naistutkimuksen olevan muutakin. Vihamielinen valehtelu vain näkyy ja kuuluu kauas. Mikä sinänsä kyllä on ihan hyvä juttu.
kärjistetty propaganda tulee aina ensimmäisenä julkisuuteen ja luo vinoutuneita mielikuvia, perheväkivallan osalta tosiaan aikaisempien vuosien kampanjointi meni osittain jo yli. muistaakseni amnesty internationalin sivuilla esitettin joskus 2000-luvun alkupuoliskolla, että 280 000 naista saa vuosittain säännöllisesti turpiinsa miespuoliselta kumppaniltaan niin, että keittiön tiskiallas lainehtii verestä.
nykyisin tutkimustieto kertoo asiantilan olevan siinä suhteessa "maltillisempaa" ja perheväkivallan ( tai parisuhdeväkivallan ) jakautuvan monitasoisesti. riippumattomat tutkijat ja feministiset naistutkijat ovat siitä yhtämieltä, naisten väkivaltaisuudesta lähisuhteissaan ei siis kannata poliittisen korrektiuden tai tasa-arvopoliittisten pyrkimysten vuoksi vaieta.
palkkaero tilastollisena faktana on työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ilmaisevana arvona varsin kuvaava.
Ulkomailla on käyty keskustelua siitä, voiko naistutkimus vielä pelastaa maineensa vai pitäisikö aloittaa puhtaalta pöydältä. Suomessa sama keskustelu on käyty kabineteissa täkäläiseen tapaan. Nimen muuttaminen sukupuolitutkimukseksi ei riitä, jos vanha meininki jatkuu. Saa nähdä.
Unohdit yhden keinon. Kelpoisuusvaatimusten tarkistaminen tavalla joka tukee molempien sukupuolten mahdollisuutta päästä tehtäviin.
kyllä, mutta onko tasa-arvoyksikön tehtävien hoitamiseen vaadittavan pätevyyden arvioinneissa nykyisin olemassa sellaisia elementtejä, jotka suoraan syrjisivät esimerkiksi miehiä??
työnantaja ( stm eli valtio ) ei voi muuttaa kelpoisuusvaatimuksia pelkästään siksi, että vähemmistösukupuoli pääsisi hakemaan virkoja.
sukupuolentutkimusta voi hakeutua opiskelemaan yliopistoihin myös miehet ja käsittääkseni kaikilla tasy:n työntekijöillä ei ole nykyisinkään sp-tutkimuksen tutkintoa. teologian maistereita ja lakitieteellisestä valmistuneita oli jo ainakin aikaisemmassa kokoonpanossa.
Jos vaatimuksena on ainakin jonkin asteen opinnot (vaikkapa aineopinnot tms) naistutkimuksessa tai vastaavassa niin niistä voitaisiin luopua. Sukupuolentutkimus on tässä suhteessa ongelmallinen vaatimus, sillä ko. alaa leimaa vahvasti kriittinen tutkimustraditio (eli pyrkimys yhteiskunnalliseen mutokseen) joten se toimii aika tavalla samalla tavoin kuin vasemmistolaisuus aikoinaan. Ja nyt vasemmistolaisuuden omaksumista pätevyysvaatimuksena pidettäisiin jo aika omituisena.
tasa-arvoasiain neuvottelukunta on eräs toimija, joka omissa toimintasuunnitelmissaan on sitoutunut kehittämään sukupuolentutkimusta siten, että miestutkimus ja ns. kriittinen miestutkimus ( feministisiin teorioihin pohjautuvana ) saavat enemmän jalansijaa.
sinänsä ossin esillenostama aihe ilmentää tosiasiallista sukupuolivinoumaa, mikä on historiallisista syistä kehkeytynyt tasa-arvopolitiikkaan. tasa-arvoa järjestötasoilla ja siten myös virallisella tasolla on ajettu naisten näkökulmasta, miehet ovat olleet "syyllistettyinä" ja naisten asema on oikeutetustikin nähty yhteiskunnassa heikompana.
tasa-arvo-organisaatioiden imagon kannalta epäsymmetrinen tilanne ei ole edullinen, mutta asiaa ei oikein voi korjata muuten kuin miesten omalla aktiivisuudella.
"tasa-arvo-organisaatioiden imagon kannalta epäsymmetrinen tilanne ei ole edullinen, mutta asiaa ei oikein voi korjata muuten kuin miesten omalla aktiivisuudella."
On se muutenkin ongelmallinen kuin imagon suhteen. Mutta olen kylläkin hieman toista mieltä tuosta lauseesi lopusta. Nykyiset vinoutuneesta tasa-arvokäistyksestä hyötyjät voisivat varsin hyvin myös pyrkiä poistamaan tätä vinoutumista. Ihan samalla tavalla, kuin aikoinaan naisten tasa-arvon lisäämistä kannatti ja ajoi moni mies.
On itseasiassa koko tasa-arvokentän etu jos vinoutumisista pyritään tietoisesti eroon. Nyt sitä ei riittävissä määrin tehdä. Tavallaan sallitaan tilanne jossa tasa-arvon nimissä ajetaan toisaalta naisten etuja ja toisaalta tasa-arvoa. Nämä tasa-arvon puolesta toimijat voisivat vihdoin irtisanoutua raaasta naisten etujen ajamisesta.
"On itseasiassa koko tasa-arvokentän etu jos vinoutumisista pyritään tietoisesti eroon. Nyt sitä ei riittävissä määrin tehdä. Tavallaan sallitaan tilanne jossa tasa-arvon nimissä ajetaan toisaalta naisten etuja ja toisaalta tasa-arvoa. Nämä tasa-arvon puolesta toimijat voisivat vihdoin irtisanoutua raaasta naisten etujen ajamisesta."
käytännössähän tästä aikaisemmin dominoineesta 80-lukulaisesta naislähtöisestä tasa-arvokäsityksestä ollaan koko ajan liukumassa moninaisempaan tulkintaan, mikä varmasti heijastelee myös tasa-arvoyksikön ja tasa-arvovaltuutetunkin suhtautumista oman toimialueensa kehittämistarpeisiin :
Kun kerran Suomessa harrastetaan naisasiaa tasa-arvoasian nimellä, ei kai ole ihme, jos tasa-arovoelimissä on naisasian harrastajia. En ymmärrä, mitä ihmeellistä tässä on, jos siis tietää tämän kaksinaamaisuuden. Ja kai nyt lähes kaikki asiaan edes hiukan perehtyneet tietävät.
Ei kai myöskään ole ihme, että miehiä ei pahemmin ole edes hakijoissa, kun alan opiskelu edellyttää kummallisien miehiä demonisoivien teorioiden hyväksymistä, jos ei sitten jo aloitusvaiheessa anneta ymmärtää, että tänne eivät miehet ole tervetulleita. Minullekin näytettiin ei kovin hienotunteisesti ovea, kun yritin aikoinaan naistutkimuksen apron suorittaa.
Suomeen pitää saada penisismi, kaikki verorahoilla tuettuna kaikilla herkuilla. Koska penis ismi vaatii rahaa.
jossain ylioppilaslehdessä oli parodinen lehtijuttu jossa oli tämmöinen kuvitteellinen tasa-arvotutkimusyksikkö ja haastateltiin paikan ainoata pitkätukkaa, miespuolista sivaria. Linkkiä?
Profeministi Jan-Erik Lapanen ehkä sopisi siskojen sekaan pikku leikkauksensa jälkeen
Laasanen on pätevä, hänet voisi kutsumenettelyllä nimittä vaikka molempiin.
No, en tiedä, riittääkö puolivalmis väitöskirja miesten tasa-arvo-ongelmista pätevöittämään virkaan.
Ongelma tulee vastaan lähinnä siinä, että en olisi paljon mistään samaa mieltä muiden virkamiesten kanssa. Mitä minä siellä tekisin? Laulaisin samoja lauluja muiden feministien kanssa? Vai pistäisikö koko paletin uusiksi?
Toisaalta enhän minä (tai Pasi Malmi) kelpaa edes miesten tasa-arvon asiantuntijaksi, virkaan palkkaamisesta puhumattakaan.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 48 kommenttia