Ossi Mäntylahti Tietojärjestelmämies

A-Studio: Matalapalkkatyö ratkaisee

  • A-studion keskustelu oli poukkoilevaa
    A-studion keskustelu oli poukkoilevaa

Katsoin A-studion torstaisen lähetyksen ja keskustelun matalapalkkatyöstä. Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen ovat julkaisseet asiasta syvällisen raportin ja olikin asiallista, että asiasta päästiin keskustelemaan myös elävän kuvan ääressä.

Valitettavasti A-studion tuotannon suunnittelu epäonnistui pahan kerran. Monimutkaisesta asiasta keskustelemaan oli otettu aivan liian monta henkilöä. Mielenkiintoisimpaan debattiin keskustelussa pääsivät Soininvaara (vihr.) ja Antti Lindman (sd.). Kokoomuksen Wille Rydman ja syrjäytynyt Mira jäivät statisteiksi. He onnistuivat antamaan keskusteluun muutaman hyvän pointin, mutta söivät ruutuajallaan Soininvaaran ja Lindmanin välistä debattia.

Tämä oli harmi, sillä Soininvaara murensi Lindmanin argumentteja yksi kerrallaan. Minulle tuli jopa mieleen, että Lindman ei ole edes lukenut Soininvaaran ja Vartiaisen julkaisua kunnolla.

Tuotannon suunnittelun epäonnistuminen näkyi myös siinä, että ohjelmassa pompittiin aiheesta toiseen niin, että varsinaiselle keskustelulle ja debatoinnille jäi älyttömän vähän tilaa. Esimerkiksi Rydmanin kolmen pointin esittelyä oltiin keskeyttämässä jo ensimmäisen jälkeen ja muutenkin juuri kun keskustelijat olivat pääsemässä käyntiin, juontaja siirtyi toiseen aiheeseen.

* * *

TV-lähetyksen tempoilusta huolimatta itse asia on tärkeä. Tällä hetkellä Suomessa nuorisotyöttömyys on kolminkertainen verrattuna muiden ikäryhmien työttömyyteen. Ja toimeentulotuen piirissä on 370 000 henkeä. Määrät ovat šokeeraavia ja kertovat siitä, että ongelmaan on yksinkertaisesti pakko puuttua!

Olen erittäin pettynyt sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja Antti Lindmanin esiintymiseen ohjelmassa.  Lindman kieltäytyy ymmärtämästä ongelmien vakavuutta. Hän on ehdottomasti sitä vastaan, että nuorten ja kokemattomien henkilöiden palkkauksesta voitaisiin joustaa. Tämä ei kelpaa, vaikka matalampi tulotaso kompensoitaisiin veroalennuksilla ja tukitoimilla.

Linjauksellaan Lindman puolustaa ammattiliittojen jäseninä olevia jo työelämässä sisällä olevia henkilöitä. Samalla hän kuitenkin erittäin aktiivisesti vaikeuttaa työntekijöiden sisäänpääsyä työmarkkinoille.

Tällaisten kannanottojen jälkeen ei ole mikään ihme, että demarit menettävät yhä kiihtyvällä tahdilla nimenomaan nuoria äänestäjiä.

* * *

Minusta Soininvaaran ja Vartiaisen ajatuksissa on paljon pointtia. Suurin ongelma työhön pääsemisessä on se, että me olemme hinnoitelleet kotimaisen vähän osaamista vaativan työn aivan liian kalliiksi, työntekijöiden palkkauksen typerryttävän riskialttiiksi ja sosiaaliturvan liian helpoksi vaihtoehdoksi.

Kun tähän yhdistetään vielä erityisesti Helsingin alueella vallitseva älytön asumisen hinta, ollaan todella vaikeiden ongelmien äärellä.

Tiivistettynä viimesijaista toimeentulotukea ja muuta sosiaaliturvaa saa Helsingissä 1 100 euroa kuukaudessa. Tästä asumiseen menee suoraan 650 euroa ja muuhun elämiseen jää 470 euroa. Jos asunto sattuu olemaan satasen kalliimpi, pienenee elämiseen jäävä raha suoraan. Alle viidelläsadalla kuukaudessa ei hirveästi juhlita.

Ansiotöissä matalapalkkaisimmista duuneista (mm. siivous-, astianpesu-, ravintola-alan avustavat työt ja puhelinmyyntihommat) saa noin 1 500 - 1 700 euron bruttokuukausiansioita. Vähemmän toki, jos töitä ei tee esimerkiksi iltaisin. Pirullisinta näissä töissä on se, että vakituista kuukausipalkkaista työtä on vaikeaa löytää. Siivoushommissa osa-aikaisuus ja monessa kohteessa töiden tekeminen on hyvin yleistä. Ja arvatkaa vain minkälaista korvausta kohteiden välisistä siirtymistä saa.

Meidän tulisi järjestää työelämä niin, että työnteko kannattaa aina. On järjetöntä, jos matalapalkkaduunia tekemällä saa lähes saman verran käteen, kuin tekemättä mitään. Minä olisin valmis harkitsemaan Soininvaaran ja Vartiaisen ehdottamia toimenpiteitä (veroale ja tukitoimet erityisryhmille) ja Saksan mallia. Joka tapauksessa ansaitusta palkkaeurosta täytyy jäädä aina vähintään puolet itselle tuloluokasta ja -rakenteesta riippumatta.

Meidän on myös hyväksyttävä se tosiasia, että työmarkkinoille sisään pääseminen tapahtuu merkittävissä määrin keikka- ja osa-aikaisten töiden kautta. Näiden erityisenä ongelmana on suoran ansiotason nousun vähäisyyden lisäksi kassavirta. Sosiaaliturvan byrokratia täytyy järjestää niin, että keikkatöiden vastaanottaminen ei aiheuta ongelmia etuisuuksien maksatuksen suhteen.

Nuoret ja töistä pudonneet on ehdottoman törkeää saada sisään työelämään niin pian kuin mahdollista. Alakohtaisista tiukoista työehtosopimuksista on voitava joustaa tarpeen vaatiessa niin palkkauksen kuin myös irtisanomissuojan osalta. Tanskan kokemukset ovat osoittaneet selvästi, että jälkimmäinen on työllistymisen kannalta oleellista. Ja Saksan mini- ja midi-jobit puolestaan sen, että työn hinnalla on merkitystä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä ongelmana on asumisen hinta pääkaupunkiseudulla. Kun halvin markkinaehtoinen yksiö Helsingissä maksaa 750 euroa kuukaudessa, asuminen muodostaa kuukausittaisista menoista aivan liian suuren osan.

Oma ratkaisuni asumisen hinnan kuriin saamiseen on suoraviivainen: meidän on lisättävä asuntojen tarjontaa merkittävästi. Nykyään Helsinkiin rakennetaan 5 000 asuntoa vuosittain. Määrä pitäisi nostaa vähintään 10 000 asuntoon. Mielellään jopa 15 000 asuntoon.

Jotta tällaisiin määriin päästäisiin, tarvitaan useita keinoja:

  • Helsingin kaavoitus täytyy saada kertaluokkaa tehokkaammaksi. Ei ole mitään mieltä junnata kymmentä vuotta esimerkiksi Östersundomin kaavan kanssa.
  • Ylimääräiset kiusantekomielessä tehtävät valitukset on tukittava. Demokratia tarvitsee valitustien, mutta yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ei voi olla se, että yksi ammattivalittaja voi vaikeuttaa tuhansien elämää vailla mitään riskiä omaan nilkkaan kopsahtavista sanktioista.
  • Kaavoitetun ja rakentajalle luovutetun maan veroruuvia voidaan vääntää jyrkästi tiukentuvaksi sellaisissa tilanteissa, joissa rakennusprojektia ei käynnistetä parempia hintoja odotellessa.
  • Omatoimista ryhmärakentamista (ns. hartiapankki) voidaan suosia - kaikkia taloja ei tarvitse antaa ammattilaisgryndereiden rakennettaviksi.
  • Kaupunki voi tarjota myös osatakauksia järkeväksi katsotuille rakennusprojekteille. Kivitalo Helsingissä harvemmin menettää arvoaan, eikä sitä kovin helposti siirretä Kiinaan.
  • Kaupungin jo olemassa olevan infrastruktuurin piirissä olevat vajaakäyttöalueet on rakennettava. Näihin kuuluvat muun muassa Kehä I:n sisäpuoliset siirtolapuutarhat (näille on tilaa hyvin Kehä I:n ulkopuolella), Meri-Rastilan vajaakäytössä olevat alueet ja Kivinokan kaltaiset kummajaiset.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Kyllä Lindman ymmärtää nuorisotyöttömyyden vakavuuden, varsinkin käytännössä. Soinivaaran ongelmana, kuten vihreiden yleensä, on teoreettisuus, joka on usein kaukana oikeasta elämästä. Ohjelman juontajalla, Päivärinnalla on tapana "hosua" ja keskeyttää puhujia joka pilaa usein koko keskustelun. Kaikenkaikkiaan ohjelma keskittyi liikaa pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten ongelmiin, nuoriahan on koko maassa. Kun on lukenut kok. nuorten kannanottoja, halu palata luokkayhteiskuntaan on ilmeinen.

maija rantasalo

Minäkin meinasin laittaa jo telkan kiinni, kun alkoi unettamaan yhden sosiaaliekonomistin ja sosiaalibyrokraatin itse rakentamassaan sosiaaliunitodellisuudessaan liitely sosiaalidarwinistin laulaessa kuorossa, jossa Lindmanin faktat ja jopa valvemaailmasta inkarnoitunut Mira olivat vain mukavaa unta häiritseviä huonekärpäsiä.

Mutta enpä laittanut ja hyvä niin, koska lopulta jäi kuitenkin hyvä mieli.
Sillä kuten sanot tilanne on vakava ja siihen pitää puuttua. Jotta ongelmaan voi puuttua, täytyy tietää mikä se on. Ojanpelto sitä valaisi ja Miran syvät huokaukset kertoivat missä ongelma puheena olleenkin julkaisun mielestä edelleen on.

Niin, se hyvä mieli jäi siitä, että hetkittäin melkein päästiin sosiaaliorjien käyttöohjeista yhteiskunnan olemassaolon ongelmaan uusliberaalissa maailmanjärjestyksessä.
Ihan kuin olisi ilmassa löyhähtänyt oikeiden asioiden vastakkainasettelu. Ihan kuin reaalitodellisuudella vielä voisi olla mahdollisuus?

Arre Kougappi

Ihan hyviä ajatuksia ja ehdotuksia, paitsi tämä kallis asuminen Helsingissä, tätä ei pysty ratkaisemaan millään kaavoittamisella ja rakentamisella, ennen kun tehdään jotain konkreettista maahanmuutolle, muuten rakennetaan mahdotonta pyramidia.

Suurin osa maahanmuuttajista jotka eivät halua työllistyä periaatteellisista syistä, kuitenkin hakeutuvat Helsinkiin ja lähiympäristöön, tämä nyt on kiistaton fakta. Tämä on ehkä suurimmalle osalle suomalaisista vaikea ymmärtää, mutta he eivät välitä maksaako vuokra-asunto 700 euroa tai 1000 euroa,kaikki hoidetaan heidän puolesta.

Myös rakentamalla lisää asuntoja , tänne saadaan lisää rakennusmiehiä virosta, puolasta, bulgariasta jne. he myös majoittuvat pääkaupunkiseudulle. Tällä hetkellä ulkomaalaisia rakennusmiehiä pääkaupunkiseudulla on sesonkiaikana karkeasti noin 30 000 tuhatta. Täytyy myös muistaa se, että suurin osa näistä rakentajista ovat jotain muuta kun ammattirakentajia. Joukosta löytyy kokkeja, pappeja,viulusoittajia,opettajia jne. joilla ainut tavoite on saada perhe tänne Suomeen sosiaalijärjestelmän piiriin. Tämä tulee olemaan seuraava iso ongelma lähitulevaisuudessa.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-128853906991...

Harri Rautiainen

"Suurin osa maahanmuuttajista jotka eivät halua työllistyä periaatteellisista syistä, kuitenkin hakeutuvat Helsinkiin ja lähiympäristöön, tämä nyt on kiistaton fakta."

Ne, jotka ovat suurin rasite veronmaksajille, haluavat asua valtakunnan kalleimmalla alueella.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

"Joka tapauksessa ansaitusta palkkaeurosta täytyy jäädä aina vähintään puolet itselle tuloluokasta ja -rakenteesta riippumatta." - Blogisti osoittaa todellista jalomielisyyttä...

Kauppinen on oikeilla jäljillä:
Tosiasiassa on tapauksia, joissa verot sekä eläke- ja sotumaksut huomioiden, työttömän ihmisen tekemästä satunnaisestyöstä on työn tekijälle jäänyt -4% eli hän on on joutunut maksamaan siitä, että on ottanut tällaisen työn hoitaakseen.

Koska tämä on tiedetty jo sukupolven ajan, voi vetää se johtopäätöksen, ettei asiaa ole haluttu korjata, eikä ay-liike todellisuudessa ole kiinnostunut työelämään pääsystä eikä sinne paluusta työttömyyden jälkeen.

Sen sijaan olisi hyvä SAADA tehdä vapaaehoisesti jotain hyödyllistä, ansiosidonnaista työttömyysetuutta vastaan, jotta uudelleen työllistyminen helpottuisi ja lieveilmiöitä ei kertyisi.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Mielestäni olisi hyvä ottaa taas tavoitteeksi täystyöllisyys. Töitä tulisi olla kaikille halukkaille myös tarjolla. Tähän ongelmaan ei auta demarien jumiutuminen nykyiseen, toimimattomaksi havaittuun järjestelmään, joka ruokkii työttömyyttä. Ei nuoria pidä myöskään ryöstää tai laittaa orjatyöhön.

Esimerkiksi Saksassa tehdyt uudistukset ovat osoittautuneet mielestäni ainakin osittain onnistuneiksi ja työllisyysaste on kasvanut. Työllistymisen lisäämiseksi tarvitaan kuitenkin myös työllistävä muutos sosiaaliturvaan, jollainen olisi esimerkiksi perustulomalli.

Työn pitää aina kannattaa. Kuten Ossi Mäntylahti kirjoitti, ansaitusta palkkaeurosta täytyy jäädä aina vähintään puolet itselle. Työn tekemisestä ei saa tehdä niin hankalaa, että työttömät eivät uskalla ottaa lyhytkestoisia tai osa-aikaisia töitä tukien menettämisen pelossa.

Pekka Heliste

Saskassa työllisyyden nousu persutuu työn osa-aikaistamiseen, Kurzarbeit on suosittu. Valtio maksaa työajan lyhentämisen aiheuttamasta ansionmenetyksestä 60-80 %.

Minijob taas ei vähennä sosiaaliturvaa vaan saa ansaita himen sen päälle.
Ei tuolla rahalla elä, mutta mukava lisä se on

Minijob liittyy myös veronkiertoon: Jos ihminen tekee työtä 2000 euron kk-palkalla niin hän saa käteen jotain 1500.Kun hän lyhentää työaikaa esim thdellä päivällä niin hän saa palkkaa 1600 ja korvaa lopun Minijobilla niin käteen jäävä osuus nousee n 250 euroa.

Ei ole ihme jos Minijob on suosittu

Saksan työllisyysaste oli 76,3 % ja Suomen 73,8 %, ei siis mitenkään merkittävä, tuo 2,5 % merkistee n 60000 työllistä Suomessa

Jos Suomen orjatyöläiset lasketan mukaan työllisyysasteeseen niin Suomen työllisyysaste olisi yli 80%

Pekka Heliste

Työttömyystilastoja kannattaisi katsoa tarkemmin niin ymmärtäisi paremmin erilaisten ryhmien ongelmia

Nuorten työttömyys on Tilastokeskuksen mukaan n 20 % ja TEM mukaan n 10 %

Mutta se tärkeämpi luku on työttömyysjakson pituus : Nuorilla , alle 25-vuotialla se on vain 5-7 viikkoa, kun se keskimäärin on 15 viikkoa ja yli 50-vuotiailla jopa 38 viikkoa!!!

Nuoret työllistyvät todella nopeasti uudelleen.Eivät nuoret edes hae pysyviä työpaikkoja.

Eikä tässä ole mitään uutta, minulakin ehti olla ennen valmistumista 10-15 työnantajaa 60-70-luvuilla

Muutenkaan nuorten asemaa työelämässä ei ole ymmärretty, ei 15-24-vuotias ole samanlainen kuin +25-vuotias eikä hae vielä jatkuvaa työuraa.
Nuori hakee paikkansa yhteiskunnassa 15-vuotiaasta alaken ja yleensä se on löytynyt 25-vuotiaaksi mennessä
Siihen saakka nuori vaihtaa työpaikka/koulutusta etc mikä näkyy työttömyytenä ja joutilaisuutena

Tärkeintä olisi tarjota erilaisia töitä/opiskeluvaihtoehtoja/vapaaehtoistyötä etc kunnes tämä oma suunta on löytynyt

Pekka Heliste

Eiten matalapalkkatyötä syövät erilaiset ilmaistyöt

Työttömistä yli 100000 on orjatyössä ja syrjäyttää pienipalkkaaisen
Opiskeluun kuuluu nyt pakollinne harjoittelu , vähintään puoli vuotta jase tehdään nykyään yhä useammin ilmaistyönä

Näin yhteiskunta pakkotöillään syö liki 200000 matalapalkkatyöpaikkaa
ja aiheuttaa korkean työttömyyden

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Vuokra-asumisen hinta on ihan oikeasti suurin yksittäinen ongelma tässä valtakunnassa, mutta kyllä sekin ratkaistavissa olisi, jos poliittista tahtoa vaan löytyisi. Ei muuta kun sääntelyä kehiin ja vuokrahinnoille maksimit neliöiden mukaan jos ei kaavoitus tai rakentaminen onnistu tai mikään muukaan auta. Asuntosijoittajien itkusta viis. Vaan eipä taida onnistua.

Niin, ja se on muutes Lindtman, ei Lindman.

keke keskinen

Tällä ajatusmallilla pitäisi sitten kaikkeen muuhunkin laittaa "maximit" Huoltomiehen palkoista lähtien.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Miksi pitäisi? Huoltomiehen palkka näkyy vastikkeessa, mutta eipä se vastike koskaan niin korkea ole, etteikö asuntosijoittajalle jäisi nykyvuokrilla viivan alle pätäkkää.

Jaakko-Matti Kaakinen

Tärkeää asiaa. Asuntorakentamista pitää tosiaan tehostaa ja tonttien käyttöönottoa nopeuttaa.

Keinoihin muutama kommentti:

"Ylimääräiset kiusantekomielessä tehtävät valitukset on tukittava. Demokratia tarvitsee valitustien, mutta yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ei voi olla se, että yksi ammattivalittaja voi vaikeuttaa tuhansien elämää vailla mitään riskiä omaan nilkkaan kopsahtavista sanktioista."

Demokratiaan kuuluu, että valitustie on olemassa. Valitustietä ei voi tukkia. Jos meillä on valituksia salliva järjestelmä, on meillä oltava myös valituksia nopeasti käsittelemään mitoitettu järjestelmä.

"Kaavoitetun ja rakentajalle luovutetun maan veroruuvia voidaan vääntää jyrkästi tiukentuvaksi sellaisissa tilanteissa, joissa rakennusprojektia ei käynnistetä parempia hintoja odotellessa."

Veroruuvin kiristäminen on mielestäni vieläkin liian hidas keino. Rakentajalle luovutettavan maan luovutusehtoon on lisättävä määräaika maan hyödyntämisen aloittamisesta. Jos määräaikaa ei täytetä, luovutetaan maa-alue seuraavalle halukkaalle.

"Kaupungin jo olemassa olevan infrastruktuurin piirissä olevat vajaakäyttöalueet on rakennettava. Näihin kuuluvat muun muassa Kehä I:n sisäpuoliset siirtolapuutarhat (näille on tilaa hyvin Kehä I:n ulkopuolella), Meri-Rastilan vajaakäytössä olevat alueet ja Kivinokan kaltaiset kummajaiset."

Huomioidaan myös siirtolapuutarhojen kupeessa olevat valtavat golfkentät :)

Toimituksen poiminnat